Gootti.net

Miten vanhempanne suhtautuvat "erilaisuuteenne"?

Kirjoittanut: Jezebel (Jäsen)
  • #281
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 23.10.2011 12:35
Omat vanhempani eivät ole millänsäkään, isä vähän pyöritteli silmiä vinyylihameelle ja rastalisäkkeille. Kaikkein hurjimmat nilkantappajakorkkarini ovat saaneet kritiikkiä, koska mulla on löysät nilkat ja ne venähtää ihan älyttömän helposti.

Itse olen myöhäisherännäinen tässä gootteilussa, vasta 23-vuotiaana aloin tutustua asiaan ja ostella tummaa kampetta, kun tuli erottua. En mie vieläkään ole "kunnon gootti", hevari enemmänkin, mutta perässä tullaan.
Kirjoittanut: TheSecret (Aktiivi)
  • #282
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 30.10.2011 12:38
Meillä käytiin aikanaan melko kovat taistelut tästä aiheesta. Vanhemmat olis toivonu, ja toivoo edelleen, että mä olisin hirmu sporttinen ihminen jolla on monia liikuntaharrastuksia, on hirveen avoin ja ulospäinsuuntautunut, ja en mä ees tiedä mitä kaikkea. Mutta mä mieluummin luen kirjaa kun käyn salilla, ja tartun ennemmin kynään ja raapustan asioita päiväkirjaan, kun juttelen asioistani avoimesti ihmisten kanssa.

Mulla muutos lähti kanssa siinä yläasteikäisenä, 14 vuotiaana. Mä ostin ensimmäisen mustan vaatekappaleen, joka oli sellainen lyhythihainen villapaidan sukulainen. Mulla ei aikaisemmin ollut mitään mustaa, ja kyllä oli äitin silmät pyöreet kun laitoin sen päälle. Mutta sitten kun halusin värjätä tukan mustaksi, siitä se tais lähteä. Se oli jotenkin tosi järkyttävää mun vanhemmille. Kun en saanut suostumusta, kävin hakemassa purkin itse kaupasta ja värjättiin kaverin kanssa. Ja siitäkös se sota sitten nousi. Toi hiusten värjäys oli monta vuotta sellanen asia, että jos pyysin äitiä ostamaan mulle hiusvärin, se osti aina tummanruskean. Vaikka oisin ollut kaupassa mukana, niin se oli että tämä ruskea tai ei mitään. Sitten halusin jossain vaiheessa kokeilla sitä kaupoista saatavaa violettia, se oli kanssa ehdoton ei. Nyt olen olen monta vuotta itse ostanut omat hiusvärini mutta voisin hyvin kuvitella, että jos laittasin äitin asialle niin sieltä tulis taas se tummanruskea.

Mä olin aika kapinallinen nuori, värjäilin tukkaani vanhempien selän takana, ja lähdettiin kaverin kanssa bussilla ihmettelemään Helsingin tarjontaa, kotikaupungistani kun pääsi helposti tunnissa pääkaupunkiin. Pikkuhiljaa vaatteet alkoi vaihtua värikkäistä mustiin, ja kyllä mä kärsinkin siitä että toimin omin päin. Olin jatkuvasti kotiarestissa, multa vietiin kirjastokortti etten lukisi mitään epämäärästä mistä saisin vaikutteita, mun cd- kokoelmat takavarikoitiin koska musiikki mitä kuuntelin oli kuulemma sairasta (en ole tänä päivänäkään saanut niitä takaisin, äiti sanoo että ne on kaatopaikalla. kai se pitää uskoa...) Mä kiinnittelin seinille kuvia ja julisteita, mutta melkeen sitä mukaa kun jotain uutta löysin, niin äiti kävi repimässä ne alas ja roskiin. En mä enää edes muista kaikkea, mutta yksinkertaisesti sanottuna tunnelma oli melko kireetä. No, jossakin vaiheessa yhteiselo kävi niin vaikeaksi, että paras ratkasu oli että mä muutan pois kotoa. Olin silloin ehtinyt käydä vuoden lukiota pikkukaupungissa, ja elämä ei ollut helppoa sieläkään, siispä muutin Vantaalle. Se oli melko lähellä ja äiti kävi vieressä töissä. Kyllä ne välitti musta kuitenkin, vaikka me enimmäkseen vaan sodittiin.

Sen jälkeen olen vapaammin saanut olla mitä olen, mutta kyllä mä huomaan että vanhemmat ei oo ilosia että oon tämmönen "mörkö". Äiti hokee kuinka pitäs olla sellasia vaatteita millä kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla ja esim. työhaastatteluissa, pitäs olla lenkkarit, pitäs rei'ittää naamaa vähemmän ja vaikka mitä. Ei se mua enään estä tekemästä mitä teen, naurettavaahan se olis aikuista ihmistä enää alkaa määräilemään, mut samalla se tarkottaa sitä että mun pitää pärjätä ihan omillani. Äiti ostaa mulle vaatteita jos kelpuutan jotain mitä se ehdottaa, ja semmosta. Rahallista tukea en saa, koska "ties mihin sairauksiin sen käyttäisin". No, asiat on johtaneet siihen, että meillä ei ole enään kovinkaan ihmeelliset välit. Asutaan eripuolilla suomea, välimatkaa on yli kuusisataa kilometria ja nähdään noin kerran vuodessa. Kotona ollessa koti ei tunnu kodilta, ja ihmiset tuntuu tosi vierailta. Mutta en mä valita. Mä oon tällä hetkellä aidosti tosi tyytyväinen elämääni, ja iloitsen myös siitä että oon joutunu jo aika nuorena opettelemaan itsenäistä ja muista riippumatonta elämää, voin olla varma että tuli tilanne mikä vaan niin pärjään kyllä.
Kirjoittanut: Satanica (Jäsen)
  • #283
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 23.03.2012 10:18
Eipä nuo ole oikein millänsäkään. Äiti ainakin tykkää tyylistäni ja sisko nyt on aika samoilla tyylilinjoilla minun kanssani. Isälläkään ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta toisinaan hän ei kyllä pidä siitä, että " tuhlaan rahojani joihinkin pvc lärpäkkeisiin". Hän ei toisinaan ymmärrä niiden hienoutta ja isä usein painottaa, että töissä on oltava erinäköinen kuin vapaa-ajalla

Minua ei onneksi kuitenkaan ole koskaan estetty olemasta erilainen. Molemmat vanhemmat siis hyväksyvät erilaisuuteni ja usein he tulevatkin vihaiseksi, jos kuulevat, että minua on syrjitty erilaisuuden takia.
Kirjoittanut: BLaCKIE1990 (Jäsen)
  • #284
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 23.03.2012 19:36
Mua ei oo koskaan estetty olemasta sellainen kun oon, onneks. Mutsi ei oikei koskaa oo piitannu miltä näytän jne. koska hänen mielestään oon hänelle tärkeä ja rakas millaisena tahansa. Isä nyt ei oikee oo mistää välittänykkää, tai ainaki siltä musta tuntuu ku kuulemma sille lapset vaa on ollu sil turha menoerä...

Mut joo, kaikki on ottanu hyväl ja ollu iha fine
Kirjoittanut: Carmel (Jäsen)
  • #285
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Carmel
  • Lähetetty: 25.03.2012 17:05
Äiti varoittelee joskus että "älä vaan sekoa tuollaisten juttujen kanssa" mutta hänellä on pitkälti semmoinen asenne että pukeutukoon, kuunnelkoon ja katsokoon jokainen mitä haluaa, ainakin kun on yli 18 (kuten minä). Äiti on kullanmuru.
Kirjoittanut: DEADBUNNY (Jäsen)
  • #286
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 25.03.2012 19:48
Äitini on sujut, mutta jotkin asiat ovat aluksi hankalia.
Kuten päivänvarjo X3
Kumminkin hän juuri tukee minua, vaikka ei järin pidäkkään vaatteistani ym.
Isäni taas häpeää minua. Hän ei halua kulkea minun kanssani tai vaatii vaihtamaan vaatteita hivenen 'normaalimmeiksi' jos johonkin olemme menossa. Myös musiikkimakuni ja oikeastaan kaikki hiuksista, meikeistä, kulmakarvoista, knsiin, sisustukseen jne. on hänen mielestään aivan kamalaa ja saan tästä hyvinkin usein kuulla. Varsinkin muodossa,
"MINUN kavereiden tenavat eivät IKIMAILMASSA kehtaisi pukeutua/meikata/tehdä ym. noin!"
Totean yleensä vain, että sehän on sitten niiden probleema ja astelen pois.
Kyllä isäkin jo paremmin asian ottaa kuin alkuaikoina, mutta ehkäpä se joskus tottuu...
Kirjoittanut: ShaDow87 (Jäsen)
  • Lähetetty: 25.03.2012 21:07
Miun porukat on kumpikin vanhoja punkkareita, joten ei koskaan olla oltu "normaalin" näköisiä Vielä muutama vuos sitten äidillä oli musta piiiitkä tukka ja se pukeutu aina mustiin, nyt se on palannu enemän punkkiin ja pukeutuu melkoisen räväkästi
Isännän tyyliin kuuluu ac/dc:n ramonesin tms. paidat ja mustat housut (ja harrikka-takki, kun sellasen nykyään omistaax)) Kaikki sisarukset pukeutuu mustiin, pikkusyssa sekoittaa tyyliin pikkusen lolita-elementtejäkin, velipojat pysyy bändipaita-linjalla ja tehtiin yks kesä yhdessä lomareissu Tuskaan Kaveri kerran sanoi että ollaan Suomen The Osbournes xD

Eli on varmaan selvää että minun tyylistä ei kukaan valita mitään. pieniä musiikillisia erimielisyyksiä välillä on. esim isi inhoaa nightwishiä ja sonataa. Mummotki aina kehuu kun näytän ihan nukelta xD
Kirjoittanut: Hohoton (Jäsen)
  • Lähetetty: 26.03.2012 18:01
Äiti ei oikein tykkää kaikista vaatteista joita piän. Tokkopa se ei inhoo kaikkii vaatteita, koska se on ostanu mullekki joskus ko on löytäny nii tämmösii minusta hienoja vaatteita. Halusin saaha joskus korsetin ja kyssyin äitiltä että voisinko mää tilata semmosen. Äiti kysy että misä mää semmosta pitäsisin. Se oli sitä mieltä että tokko sitä voi pittää missään muualla ko ehkä joisaki juhulisa. Mää sain kummiski tilata korsetin ja oon käyttäny sitä nii palijo että vois tilata uuen korsetin ko saan vaan rahhaa. Sen jäläkee ko se mun korsetti sitte tuli postista nii äitiki tilas itellensä kaks korsettia. Meillä on joskus aika samanlaine tyylimaku. Mutta tokko se niitä ko vaa päällänsä käyttäny vaan anto ne mun siskolle. Vasta kans sannoin että haluan uusrokokoo tyylisen puvun. Äiti kysy taas että misä mää sitä aikoisisin pittää. Kummiski aattelin tehä ammattikoulusa semmosen ellen saa mistää muualta. Sitte vielä yks on se että äiti sannoo mun goottikenkii talavikengiks. Yhesti kesällä se ei antanu mun pistää niitä sen takia jalakaan ko me oltiin menosa johonki. Niistä kengistä kummiski hajos rissa pari kuukautta sitte. Mää aina jotenki onnistun hajottaan kaikkien kenkien rissat puolen vuojen käytön jäläkeen. Sen takia äiti ei halluis ennää koskaa ostaa mulle rissakenkiä. Mutta mää kyssyin äitiltä että voitasko me viiä ne kengät korjaukseen. Äiti sano että jos vietäs vasta puolen vuojen päästä ko ne on ''talavikengät''. Me oltas kummiski viety ne ellei se liike ois ollu kiinni.
Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #289
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 26.03.2012 19:37

Lainaus: Hohoton

Mää aina jotenki onnistun hajottaan kaikkien kenkien rissat puolen vuojen käytön jäläkeen.

Googlen mukaan rissa on joko maalitela, noin 6500 asukkaan kunta Norjassa, nostolaitteen osa, virtuaalitallin virtuaalisen hevosen nimi, tappelu italiaksi ja useammankin eri ihmisen sukunimi. En keksi mitä tekemistä millään näistä on kenkien kanssa. Mikä halvattu siis on rissa kun puhutaan kengistä?
Kirjoittanut: BronzeRain (Aktiivi)
  • #290
  • Arvo: Platinagootti+
  • • Muokkasi: BronzeRain
  • Lähetetty: 27.03.2012 18:28

Lainaus: Giffirt

Mikä halvattu siis on rissa kun puhutaan kengistä?

Tietyissä murteissa (kuten omassa kotosessa Nivalan murtteessa) rissoilla viitataan housujen vetoketjuun. En kyllä ole muita vetoketjuja kuullut nimitettävän samoin, mutta en kyllä keksi mikä muukaan olisi kyseessä.

Oi voi. Olen 22, kohta 23 vuotta, asun eri kaupungissa kuin vanhempani eikä äidin mielipiteellä pitäisi olla mitään väliä mihinkään. Kuitenkin, kun laitoin pitkästä aikaa takut päähän, huomaan että en uskalla kertoa siitä äidille. Saan aina hiusratkaisuistani huonoa palautetta, paitsi silloin kun vaihdoin pinkistä platinablondiin tai edellisillä kerroilla kun otin rastat pois päästä. Muut tyyliratkaisut äiti kyllä on hiljaa hyväksynyt. No, en kyllä uskalla myöskään sanoa että olen hiljaa kypsytellyt ajatusta septumin lävistämisestä. Ok, luulen myös että siinä vaiheessa kun äiti (pääsiäislomalla) näkee tukkani, en taida uskaltaa sanoa että sitten kun rastat lähtee, lähtee omakin tukka mukana. Aion nimittäin ottaa kesätukaksi kaljun. Äiti ei tykännyt kaljusta edes veljelläni, voin vain kuvitella mitä mieltä sitten tyttärellä...
Joo, pelkään äiskää ehkä vähän, vaikka hän onkin ihana.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit