Yöllä elän toista elämääni. Tunnen vapautuvani, varsinkin menen ulos illan pimentyessä. Ei ihmisiä, vain yön hajut ja äänet. Ehkä pari autoa. Rakastan istua etenkin hautausmaalla, rannalla tai kirkon edessä öisin, joko kuunnellen yötä tai mp3:sta. Odottelen, tarkkailen, jahka joku toinen öinen olento olisi liikenteessä. Harmikseni en ole vielä kohdannut varteenotettavaa vastustajaa, näitä mopoilla ajavia amiksia, parvissa kiherteleviä pissiksiä sun muuta pikaruokaa *köh*

Epäkiinnostavia kohteita. Yhtään puoliveristä vampyyriä ei ole vielä hypännyt puskista, saatikka muita hämäriä tyyppejä, joiden kanssa olisi mukava jakaa metsästysmaat.
Yksin, vain minä, tumma taivas ja kuu.