Lainaus: Henna
Pari kertaa olen vienyt yön aikana ne "muovijutut joita pidetään yöllä suussa että hampaat eivät kasva vinoon" vessaan ja vetänyt pöntöstä alas.
Eiiih...
Pienempänä olin kova puhumaan unissani. Olen kuulemma noussut istumaan ja nostanut käteni suoraan eteen ja sanonut: "Laiva seis." Muita ei nyt tule mieleen. Yleensä puhun jotain sekalaista, mistä ei saa kunnolla selvääkään.
Meikän pikkusisko oli kanssa pienenä kova vaeltamaan. Oli meidän tädillä ollessaan kävellyt huoneestaan keskellä eteistä, jäänyt siihen seisomaan ja kun täti oli kysynyt että: "Mikä hätänä? Janottaako?", sisko oli nyökännyt ja sillä välin kun täti meni hakemaan vettä, sisko paineli takaisin nukkumaan.
Sitten meikän puoliveli joskus huutaa unissaan. Jätkä siis huutaa täysiltä keuhkoilta ja kurkku suorana niin että koko talo herää, mutta tyyppi ei ite sitten välillä edes herää
Karmeaa herätä tuommoiseen.
Mie nukun tosi sikeästi, en herää palohälyttimeen enkä siihen kun ovea jystetään imurilla. Äitin sanojen mukaan en heräisi vaikka talo purettaisi ympäriltä
Ja nyt vastaus itse topicciin: juttelen unissani ja narskutan hampaitani. Kerran ollessani kaverillani yötä ja nukkuessani siis patjalla hänen sänkynsä vieressä, kaveri oli herännyt yöllä siihen kun koputin sängyn laitaan. Kaveri oli kysynyt mitä oikein teen ja mie vastasin unissani kiukkuisesti "no koputan, etkö muka näe? saisivat tulla jo tai myöhästytään". Aamulla en muistanut ko. tapahtumasta yhtään mitään
Siskoni kävelee unissaan aina ollessaan kipeänä, mutta se taitaa olla lähinnä niitä kuumehoureita. Hän on mm. kolistellut kattilakaappia etsiessään jotain ja kerran isä yövuorosta tultuaan huomasi hänet ulkona yöpaitaisiltaan (onneksi silloin oli kesä).
Itse olen kovin rauhallinen nukkuja, en edes kuorsaa, mutta tuo miehekkeeni on muun muassa sotinut unissaan ja myynyt minulle laituria. Paras kuitenkin oli, kun kysyessäni että mitäköhän mahdat tehdä, hän sanoi etten saisi häiritä kun hän puhuu nyt unissaan!
"I reject your reality and substitute my own!" - Adam Savage
Minäkin kuulun unissa kävelijöihin. Viimeksi kävelin kaksi viikkoa sitten. Oli todella kiva herätä aamulla portaiden puolesta välistä ja miettiä, että mitä hittoa mä täällä teen. Mietin vain, että millä olen saanut niissä portaissa nukutuksi kun ovat niin jyrkät.
Poikaystävälläni on adhd ja sen huomaa varsinkin öisin. Millon herään siihen, että hän yrittää työntää sormea silmääni, milloin siihen kun se tärisee ihan hulluna. Kiva kertoilla aina aamulla, että minkälainen yö oli ollut.
What's this red thing? Looks like blood. Is it mine, they hit so hard...
Tämä on aina vetänyt unia kuin tukki. No yleensä illalla kun alkaa olla siinä rajavyöhykkeellä näen vaikka mitä, aikoinaan joskus jopa säikähdin niitä, mutta sitten otin itseä niskasta kiinni ja paljon uteliaamman asenteen, ja keikkea mielikuvia on tullut sitten nähtyä. Joskus vaikuttaa jopa edelleen siltä että kuva pyrkii olemaan pelottava mutta olen oppinut olemaan säpsähtämättä ja avaamatta silmiä ja lopulta sen kuvan on ollut anettava periksi ja muunnuttava ystävällisemmäksi. (kaikkea ne aivot tekee) Yleensä tämän jälkeen sitten nukun rauhaisat ja mahdollisimmat pitkät kunnon unet.
Meillä ei jarrutella
Lainaus: Iiriva
Tai no, joskus kun saan tekstarin yöllä, "luen" sen ja nukahdan uudestaan. aamulla sitten voikin katsella hämmästyneenä viestiä, joka on saapuneissa jo luettuna, muttei sen saapumisesta ja lukemisesta ole mitään mielikuvaa
heh, minullakin sattuu useinkin noin, mutta myös vastaan viesteihin aina
....ja se onkin sitten ongelma... aamulla en muista yhtään mitä olen kirjottanut ja kun alan katsomaan lähetetyistä, ne on usein aika tyhmiä viestejä...
en ole koskaan kävellyt unissani, puhun joskus joitain muutamia sanoja, en onneksi kovin paljon, pelkään vaan aina että sanon jotain mitä en haluaisi muiden kuulevan.
minustakin näköjään tuli Mahtigootti o.O kuin se nyt näin äkkiä tuli.... harvoinhan tänne kirjoittelen.
vain yön pehmeä kosketus ihollasi, vain tuulen viimeinen kylmä henkäys - hiljaisuus, pimeys ja sinä.
Ensinnäkin, nukun harvoin yöllä. Meen sänkyyn joskus aamuyöstä vaik heräänkin suht aikaisin. Mut sit kun nukun, saa Tarek olla koko ajan herättämässä, koska kiljun ja huohotan ihan kuin henkeä vietäis! Se johtuu siitä, et nään aina sellasta unta, etten saa henkee kunnolla. Tiedostan unessani olevani unessa, ja mua alkaa ahdistaa jos tunnen peiton olevan suun päällä tai edes kaulaan asti vedettynä. Se on niin kamala tunne, kun ei voi liikkua ja repiä sitä peittoo alemmas. Luulen tosiaan kuolevani, ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä hysteerisemmäksi muutun, oon lähes paniikissa ja jäsenkään ei liikahda, suusta ei tuu ääntä. Lopulta saan kuuluville jotain ulinaa tai huohotusta, ja Tarek tietää heti mistä on kyse, heittää peiton multa kokonaan pois ja yrittää herättää. Herääminen saattaa silti kestää kauan, ja vielä herättyäni oon kuin mut olis yritetty haudata elävältä!
Vain Viikatemiehelle on ovi avattava. Itse Kuolema on kunkin tavattava. Taipaleellaan ruusut kitkee, lakoon iskee kauran. Vaikka silmäni nyt verta itkee, silti minä nauran.
Lainaus: poison
En oo ite huomannut, eikä leuat ole olleet kipeet.
Minäkään en itse narskuttekua huomaa, eikä leuat ole ikinä kipeät. Olen saanut tuon tietooni lähinnä kavereiden kautta. Olen usein ihmetellyt, että miksi en valveilla osaa narskuttaa. x) Kaveri sanoi narskutelun näyttävän samalta kun lehmän märehtiminen, leuat menee silleen sivuttain puolelta toiselle. x)
Ihmiselle on enemmän etua siitä, että kukin saa elää mielensä mukaan kuin että hänet pakotettaisiin elämään niin kuin kaikista muista näyttäisi parhaalta.
- J. S. Mill
No mä hakkaan jaloilla ja käsillä ihan hulluna seinää niin että kaikki herää. Ja (tää on ihan outo juttu) heiluttelen varpaita!
En oo ite huomannu sitä mut kaverit on sanonu että heiluttelen varpaita melkein koko yön. Ja mä hengitän tosi raskaasti. Kaverit on kans sanonu jos oon ollut vaikka niillä yötä et ne on melkein pelästyny ku hengitän ihan ku en sais henkee. Mut sitä ei tapahdu niin usein...
Elämä on lyhyt....niille jotka eivät jaksa sitä elää.
Kuulutko sinä heihin?
Goottifoorumi: Yleiset korinat: Mitä yöllä oikeasti tapahtuukaan?