Minä itse olen rauhallinen nukkuja, (tosin entinen poikaystäväni kertoi minulle, että minä muka kuorsaan, mutta itse en tuota suostu myöntämään

)
mutta muut perheenjäseneni ovat sitten aivan toista maata.
Sisko tykkäilee kävellä unissaan ja sitä täytyy sitten olla aina raahaamassa keskellä yötä takaisin huoneeseensa kun se ei herää edes kosketuksesta.
Pikkuveli taas mutisee unissaan joitakin ihmeen rituaalimantrojen kuuloisia loruja, joita on oikeasti kammottavaa kuunnella, kun hän kuulostaa unissa puhuessaan todella epäinhimilliseltä.
Kiva herätä keskellä yötä unenpöpperössä sellaiseen laahustavaan, matalaan puheeseen ja täristä peloissaan sellaiset kymmenisen minuuttia ennen kuin järki palaa päähän heräämisen mukana. :/
"She wore far too much rouge last night and not quite enough clothes. That is always a sign of despair in a woman."
- Oscar Wilde