Faijan talolla on melko rankka historia. Porukkaa on kuollut siellä aika mukavasti... Talon entinen isäntä ja tämän vaimo (käsittääkseni melko luonnollisesti), vauva ja kymmenvuotias poika.
Välillä sitä voisi vannoa kuulevansa askeleita...
Itse koen sen jostakin syystä jopa rauhoittavana.
Sitten oli kauan sitten (olin ehkä neljän vanha) semmonen tapaus, että isotätini oli sairaalassa ja olimme koko perhe autossa matkalla isovanhempieni luokse. Yhtäkkiä mutsi sanoi täsmälleen samalla murteella kuin isotätini aina puhui, että
nyt mä sitten lähden. Siinä oli kaikki vähän silmät pyöreinä.
Myöhemmin, kun olimme palanneet kotiin toinen mummoni (siis ei se jonka luota juuri tulimme) soitti ja kertoi, että isotätini oli kuollut (juuri samoihin aikoihin kun mutsi oli puhunut hänen murteellaan).
Onhan noita... Ja tietty ne lähes jokapäiväiset déjá vú ilmiöt yms.
Lainaus: Beheaded Jos joku joskus haluaa osallistua "metsästysretkelle", niin ryhmäni mukaan pääsee. Ilmoittakoot siitä sitten, mikäli näin on käyvä.
Kuulostaa kiintoisalta...