Gootti.net

Pukeutuminen osana identiteettiä

Kirjoittanut: Swiine (Jäsen)
  • Lähetetty: 21.07.2010 16:40
Mulla ei vaan yksinkertasesti riitä pokka siihen, et esim. olisin päivän jossai tavis/pissis kuteissa... Ei vaan pysty!
En vaan tunne olooni hyväks muussa kun mustassa ja punasessa (vaik en kyl kokopunaseenkaan lähtis).
Kirjoittanut: Morso (Jäsen)
  • #42
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 23.07.2010 17:54
Minua tuskin niinkään ihmeteltäisiin, koska olen pukeutunut tähän tyyliin niin vähän aikaa. Muistan toki sen päivän, kun menin "ihan oikeissa" gootin vermeissä kouluun, joulun jälkeen. Silloin taisi useamman pää kääntyä ja jotkut luokkalaiseni kysyivät, että mistäs moinen tyyli. Nyt kesällä, kun tyylini on muuttunut hivenen rohkeammaksi, voin taata, että jonkinlaista hämmennystä aiheutan. Mutta eipä se haittaa

Kerran eräs koulumme tyttö, joka on siis myös gootti, tuli yhtenä päivänä kouluun pellen vaatteet päällään! Meikkikin oli sen mukainen, punainen nenä jne.
Kirjoittanut: AlienSexGarden (Jäsen)
  • #43
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 23.07.2010 19:37
Jos yhtäkkiä päättäisin vetäistä "tavalliset" vaatteet päälle, se aiheuttaisi kyllä kavereissa ja vanhemmissa suuren reaktion. Vaatekaappini on elänyt synkkää elämää jo niin kauan, että kestäisi kauan totutella tavallisiin vaatteisiin. Muistan kuinka suuri kohu syntyi, kun pukeuduin penkkareissa Paris Hiltoniksi. Valkoinen "that's hot!" t-paita, sininen farkkuhame, kaverilta lainatut korkosaappaat ja blondi peruukki saivat kaikki sekaisin, ja se juuri teki päivästä niin hauskan

Olen valehtelematta vetänyt kotona kokeiluja peilin edessä jossa pistän vähän meikkiä, farkut, tennarit ja valkoisen t-paidan päälle ja olen katsonut itseäni pitkään ja hartaasti. Tulen aina lopputulokseen, että en kertakaikkiaan halua näyttää siltä; minut on luotu synkempään tyyliin. Ehkä se on vain egoa nostava juttu, mutta en voi olla muuta kuin ylpeä itsestäni kun minua katsellaan juna-asemalla tai kahvilassa tai kirjastossa, eikä tietääkseni Seppälä/H&M -tytöille tulla ikinä sanomaan "sinulla on niin kauniit vaatteet", "ihanat kengät", tai "ihanaa, kun jotkut uskaltavat näyttää itseltään".

Tämä koko essee saa minut varmaan kuulostamaan siltä, että liityin goottialakulttuuriin vain vaatteiden takia, mutta en jaksa kirjoittaa toista esseetä jossa todistaisin väitteen väärin Yrittäkää ymmärtää. AlienSexGarden, over and out.
Kirjoittanut: Pastelli (Jäsen)
  • #44
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: Pastelli
  • Lähetetty: 25.07.2010 19:01
Vaihtelen niin paljon tyylejä, ettei mikään niistä ole saanut kunniaa edustaa perusidentiteettiäni, mutta tykkään muutella identiteettiäni tyylin mukaan. Etenkin syksyisin suosimassani koulutyttötyylissä matkin japanilaisia, käyttäydyn kiltisti, kimitän ja kumartelen ihmisille (hieno käsitys japanilaisista ). Repaleisissa boyfriend-farkuissa istun haarat levällään, syljeksin sinne tänne ja puhun matalammalla äänellä (hieno käsitys pojista ). Goottiryysyissä kuvittelen olevani vampyyri, mikä toivottavasti ei näy ulospäin.
Tietenkään en aina tee niin ja näin tyylin takia, mutta useimmiten se on hauskaa : DD
Joissain vaatteissa tunnen oloni todella tukalaksi, mm. pitkät hellemekot aiheuttavat pakokauhua.
Kirjoittanut: Mortti (Aktiivi)
  • #45
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Mortti
  • Lähetetty: 29.08.2010 14:21
Heh, tälle iski keväällä mummoutuminen ja farkkuvaihe vaatekaapista vaihdoin radikaaleimmat tapaukset rahaksi, tosin korsetista ja muutamista plattareista en ole vieläkään luopunut! En kyllä näe itseäni käyttämässä moisia enää, mutta ero on silti haikea..

Nykyinen tyylini on joku kirppis-emo-halpakopio. Vaatekaapissa mustaa ja violettia, hiukset ovat räikeintä minussa (punaiset, hui). Olen nyt Saksassa ja viimeviikolla äkkäsin itseni Hampurista nenä kiinni industrialtyyliä myyvän vaatekaupan ikkunassa. Taisin olla aika hupaisan näköinen kun ninjailin sisään farkuissani ja hupparissani hiplaamaan kaasunaamareita (pitivät varmaan random perverssinä) :'D

Välillä tosiaan harmitus nostaa päätään kun ei jaksa enää panostaa ja tuntuu että kaikki kauniit vaatteet ovat kaavailtu ihan muille ihmisille.. tylsistyyliä vierastan ilmeisesti yhä kun peiliin katsoessa ihmettelee että kukas hitto toi nyt on sisäisesti olen yhä pinkkihiuksinen peikko. Juuri nyt kuitenkin laiskuus ja mukavuudenhalu vievät voiton turhamaisuudesta, mutta ehkä jonain kauniina päivänä..
Kirjoittanut: VariSami (Jäsen)
  • #46
  • Arvo: Asiantuntija
  • • Muokkasi: VariSami
  • Lähetetty: 29.08.2010 18:57
En varsinaisesti muuttanut tyyliäni normaaliksi, mutta eräänä päivänä päätin pukeutua mahdollisimman räiskyvästi ja aika värikkäästi. Yhtenä syynä oli, miten minulle aina jankutetaan, että täytyisi käyttää muutakin kuin mustaa.

Heitin siis päälleni revityt, vaaleansiniset pillifarkut, beiigen perus-t-taidan ja äidin joskus kirpparilta hankkiman inhottavan punaisen (ruma sävy) mokkanahkatakin. Mmmm... Kaverit olivat ainakin ihan ällikällä lyötyjä ja homofobinen isäni kielsi minua koskaan pukeutumasta niin enää (en tosin ole totellut). Normaalisti hän valittaa mm. reivihousuista, mutta se ei ollut mitään tähän verrattuna.

Tämän kesän helteillä pukeuduin myös valkoisiin pillifarkkuihin ja t-paitaan. Lainasin myös veljeltäni valkoisia sneakereita, koska mitkään omista kengistäni eivät sopineet kokonaisuuteen. Kaikkein paras t-paita oli ehdottomasti vartalonmyötäinen, jossa luki isolla, hopeisella tekstillä: Saturday Night Party Fever. Mikä ihmeen fruittari, häh? Tosin, torilla muuan vanha mies luuli minua naispuoliseksi, kun pukauduin näin (pyyteli kovasti anteeksi, että oli kutsunut neidiksi, vaikken ollut edes kuulluut sitä). Nyt entinen tyttöystäväni oli aivan haltioissaan, vaikka hän tapasi pitää myös tummemmista kuteistani (ja itse asiassa pihisti kaulapantani pariin otteeseen).

Niin, ja jos joku ihmettelee, mistä oikein revin noita... Molemmat farkut olivat X-Globen "täytä pussi 20€" -tyhjennysmyynnistä vitsillä mukaan poimittuja. (Aioin myös potkiaisiin pukeutua fruittariksi, mutta olinkin sitten sairaana.) Se Saturday Night Party Fever -paita oli jotain, mitä äitini halusi välttämättä hankkia minulle tuntemattomasta syystä.
Kirjoittanut: Wanderer (Jäsen)
  • Lähetetty: 29.08.2010 19:01
Kuvat muistuttavat kuinka joskus aikoinaan yläasteikäisenä pidimme teemaviikkoa ja yhtenä päivänä pukeuduin pissismäisesti, massan käyttämiin vaatteisiin. Aiheuttivat se hämminkiä, mutta kun teemapäivä niin kaikki osasivat vähän odottaa sitä, sillä minä jos joku oli aina valmis ja olen edelleen kokeilemaan kaikkea tällaista.

Mutta enemmän hämmensi kun toisenasteen koulussa vaihdoimme kaverini kanssa vaatteita erästä projektia varten. Kaverini pitää kirkkaita vaatteita, isoja paitoja eriväreissä ja hauskoissa teksteissä ja kuviassa, värikkäitä pinnejä ja valkoista ja pinkkiä mm. kuulokkeissa. Meikkasin vielä hirvittävästi valkoisella, sinisellä ja vihreällä sävyillä silmäni. Kyllä ihmiset ihmettelivät ja huvittuneita katseita tuli ja paljon kehuja, kuvia otettiin minusta ja gootiksi sinä päivänä pukeutuneesta kaveristani. Oli ihan hauskaa.
Kirjoittanut: Dineara (Nimetön)
  • Lähetetty: 29.08.2010 21:40
Jos joku mun tuttu yhtäkkiä vaihtaisi tyyliään, tottahan se ihmetyttäisi, että mikäs sillä on - sitä on vaan niin tottunut siihen, että ihmiset näyttävät, no, itseltään. Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, että ihan kaikille se pukeutuminen ei kuitenkaan ole hirveän iso osa identiteettiä ja toiset muuten vaan tykkäävät vaihtelusta, vaikkapa sitten vain päivän ajaksi. Mun mustiinpukeutumiskausi on alkanut niin vaivihkaa ja vuosia sitten, että äkillinen muutos taatusti aiheuttaisi jonkinmoista hämminkiä. Toisaalta mustan värin sisällä on turvallista kokeilla, musta on kuitenkin aina musta. Kokonaan (uuteen) väriskaalaan lähtö saattaisikin olla vähän... Jännää. Mutta tosiaan, itse kokeilen kaikkea, mikä kivalta tuntuu, ja nyt mennään corporate -tyylillä. Ei sillä, että olisin koskaan hirveästi mitään kokeillutkaan. Tai tuntenut tarvetta siihen.

Mun pukeutuminen ei hirveästi vaikuta siihen, miten käyttäydyn ja millainen olen, lähinnä päin vastoin. Toki myönnettävähän se on, että maihareissa ja reisitaskuhousuissa on erilainen fiilis, kuin tummassa puvussa. Mä itse kuitenkin pysyn samana, vaikka vaatteet vaihtuisivatkin, ja kyllähän mä haluan vaatteillakin ilmentää sitä, millainen ihminen olen. Joku punk-henkinen pukeutumistyyli ei olisi laisinkaan mun juttu, ja sitäkin vähemmän valtavirtateinimuoti, joka on sanalla sanoen kammottavaa. Mieluummin näin: joka tilanteessa fiksusti ja sopivasti pukeutunut, never out of fashion Selviäisin kyllä erilaisissakin vaatteissa, en vaan tuntisi oloani läheskään yhtä mukavaksi.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit