Gootti.net

bändin kaupallistuminen

Kirjoittanut: Giffirt (Jäsen)
  • #81
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 14.02.2011 09:12
Itseäni ei koskaan ole kaupallistuminen haitannut. Kyllä moni uugeempikin bändi välillä vaihtaa tuotantoaan helpommin sulatettavaan suuntaan. Eikä se aina paha juttu ole. (No okei, en ikinä anna Panzer AG:lle anteeksi YOUR WORLD IS BURNING -levyä, joka sisälsi tasan yhden jossain määrin kuunneltavan biisin ja loput oli... Urght. Mutta ehkä bändillä vain on kollektiivinen aivokasvain, eikä kyse ole lopullisesta hurahtamisesta huonoon musiikkiin. ) Kyllä se mainstreamimpikin musiikki voi hyvää olla.

Toisaalta ehkä kaupallistuminen ei nakerra minua niin paljon, koska tälläkin hetkellä soi Beyoncé. (Oikeesti, Halo on hyvä biisi!) Ei ole mitään suurta tarvetta kuunnella vain todella uugeeta ja uskottavaa musiikkia. Pääasia on, että musiikki sopii korvilleni. Jos tykkään siitä, niin minulle on ihan sama miten kaupallista höttöä se on. Myönnän että tietyt kaupallisemmat jutut (kuten vahvojen vaikutteiden ottaminen vaikkapa rapista) eivät niin iske minuun, mutta ongelma on siinä etten vain pidä sen tyylisestä musiikista, ei siinä että bändi ei enää olisi uskottava tjsp.

Joskus on hyvä kun bändi/artisti kokeilee uusia tyylejä. Toisinaan se valitettavasti päättyy yhtä surullisesti kuin Panzer AG:n kohdalla, mutta onhan se ymmärrettävää että aina ei jaksa jauhaa samaa, ja muusikotkin kaipaavat voita leipänsä päälle. Tai edes sitä leipää silloin tällöin. Minusta on hiukan naiivia ajatella, että bändillä olisi joku velvollisuus kituuttaa taiteellisuuden nimissä pienillä tuloilla, jos parempaan on mahiksia. Ei se suurten levy-yhtiöiden kelkkaan loikkaaminen automaattisesti tuhoa musiikin omaleimaisuutta.
Kirjoittanut: phaeryen (Jäsen)
  • #82
  • Arvo: Edistynyt
  • • Muokkasi: phaeryen
  • Lähetetty: 15.02.2011 00:00
Hepzusi:
The Cure on ehkä ainoa, joka on myynyt ihan kaupallisellakin asteikolla mittavasti(tosin sen yhteydet goottiin on aika pienet, jos genrevartijat rupeaa asiaa miettimään.)

Polyunsaturated jne:
Mutta meidän Smithimmehän useeseenkin otteeseen vakuuttelee ettei ole gootti (ollutkaanko?) vaan oli niin masentunut yhteen aikaan ettei ollut muuta tapaa käsitellä asioita kuin musiikin kautta. Eli toisinsanoen heidän poppi-antinsa olisi sitten sitä trOOta Curee. Uskokoon ken mitä sitten haluaakaan, musta ne oli ensin gootteja ja sitten ne eksy mettään pahasti. (silti kuuntelen curen poppilevyjäkin vaikka näin totean.)

--

Haluaisin ymmärtää, miten The Cure ennen Let's Go to Bed -biisiä *ei* olisi juuri niitä olennaisimpia goottihommeleita. Unohdetaan ensimmäinen, alaikäisinä teinikloppeina äänitetty Three Imaginary Boys, mutta heti sen jälkeen. Ja se ei nyt sitten riitä syyksi että joku Jyrki Witch ja kumppanit dissaavat The Curea ;---) Melkolailla oikeassa aallossa mukana olivat, ja niin hyvin soittivat sitä synkkäilysettiään, että Smithiä yritettiin suorastaan puolipakolla kaapatakin siouxsie and the bansheesin kitaristiksi, vuosilyömien ollessa 82-84, muistaakseni. eli aikoina jolloin Siouxsie&co. vielä pakersivat kaiketi näitä kaikkein uskottavimpia *G*albumejaan.

Lisäksi musa oli jo löytänyt goottipellet tässä vaiheessa, koska lehdistö tasaisesti lyttäsi orkesterin edesottamukset singleillä, levyillä ja lavalla. Koska liian yksi-ilmeisen synkkää jne. Samaan aikaan paisuneelle goottijengille kelpasi kuitenkin, ja siitäkin huolimatta että Robert Smithin goottihommissa ikoninen imago odotti vielä keksimistään pitkälle sinne tässäkin jo paljon parjattuun "poppikauteen." ...
Kirjoittanut: Ratpick (Jäsen)
  • Lähetetty: 03.08.2011 16:04
Tuli mieleen jännä ilmiö: 80-luvun goottibändien tyylisuunnan vaihtaminen puhtaaksi kasarirokiksi. Selkein esimerkkihän tästä on The Cult, joka aiemmin nimillä Death Cult ja Southern Death Cult teki aika puhdasta synkistelyä, mutta joka sitemmin meni hard rock-suuntaan. Olen melko varma, että bändin poikia alkoi kiinnostaa osittain rahan tekeminen ja siksi tyylisuunta muuttui noin radikaalisti. Ihan sama, Love on silti aivan mielettömän hyvä lätty.

Sitten on myös Gene Loves Jezebel. Ei ***** oikeesti kaverit.
Kirjoittanut: HepZusi (Mister Halloween 2007)
  • Lähetetty: 03.08.2011 17:46

Lainaus: Ratpick

Tuli mieleen jännä ilmiö: 80-luvun goottibändien tyylisuunnan vaihtaminen puhtaaksi kasarirokiksi. Selkein esimerkkihän tästä on The Cult, joka aiemmin nimillä Death Cult ja Southern Death Cult teki aika puhdasta synkistelyä, mutta joka sitemmin meni hard rock-suuntaan. Olen melko varma, että bändin poikia alkoi kiinnostaa osittain rahan tekeminen ja siksi tyylisuunta muuttui noin radikaalisti. Ihan sama, Love on silti aivan mielettömän hyvä lätty.


Olinki tulossa just sanoo tästä Love uudelleenjulkasun siälehdessä antavat aika pellen kuvan kyl itestään. Onneks en tartte yhtään loven jälkeistä albumia näiltä. SDC; Death Cult ja Dreamtime-leyt on kuitenki joku 5biljoonaa kertaa parempia ku mikään niiden jälkeen ilmestynyt kama Love on hiton hyvä mut kyl sit mentiin metsään.

"So there wre loads of endless parties and drinks and stuff. Iwas 24 years old. It was exhilarating. Only a couple of years before i'd been homeless following Crass around. Now i was sitting inthe back of a limo in N.Y.C. thinking im Little Lord Fauntleroy."
Les tai Ian en oo varma kumpi.
Kirjoittanut: Vega (Jäsen)
  • #85
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 30.09.2012 18:47
Erinomaisen hyvä kysymys. Mielestäni kaupallistuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että bändistä tulee suosittu ja sen myötä alkaa tehdä voittoa. Mutta kun artisti/yhtye alkaa kenties menestyksensä innoittamana tehdä musiikkia voittoa tavoitellen, käy (melkein) aina niin, että tavarasta tulee mitäänsanomatonta, markkinavoimien ehdoilla pihalle syljettyä roskaa, jonka tosiasiallisesti ainoa meriitti on se, että se kelpaa kulutushyödykkeeksi suurelle joukolle ihmisiä. Tätä sanoisin kaupallistumiseksi.

En väitä, että omille korvilleni kelpuuttaisin vain ehdottomasti valioluokassa operoivien muusikoiden tuotoksia, joiden tekemisiä ohjaa silkka taiteen tekemisen ja luomisen tarve, mutta joku raja on oltava. Miksi vaikkapa edelleen roikkua kiinni jossakin muinaisessa lempibändissään, jos se selvästi on mennyt/menossa sellaiseen suuntaan, jossa se ei enää oikeasti tarjoa kuulijalleen mitään? Toki tällä hypoteettisella musiikintekijällä voi olla joitakin vanhempia teoksia, jotka vielä merkitsevät jotakin, eikä niitä ole mitään syytä hylätä jos nykyisyys on jotakin muuta...
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit