Gootti.net

Sanakin jo melko vastenmielinen. = p

Vain pimeälä hortoilu käy, muuten inhoan.
Ihmellistä, joka päivä näkee ihmisiä, jotka menevät autolla töihin, pumppaavat itseään salilla ja sitten syövät jotain kökkömössöruokaa.. Outoa.. ja juoksumatolla ei edes maisema vaihdu..

Mie olin se joka sai koulussa korispallosta päähän, sillä en huomannut, että se heitettiin minulle.. Entäs te?

Eka kouluvuosina pelkäsin kuollakseni liikuntatunteja, koska olin niin pelokas ja kertakaikkiaan surkee joka lajissa, et mua aina kiusattiin ja valittiin joukkueisiin viimisenä (siis kun toisen joukkueen oli pakko ottaa se jäljelle jäänyt luuseri). Sit yläasteella aloin harrastaa karatea (pääsin oranssiin vyöhön asti), judoa ja kickboxingia. Sit pääsin jotenkin pälkähästä koulun liikuntatunneilla, kun olin liikunnallisesti niin aktiivinen koulun ulkopuolella. Eipä kiusattu sit enää kun kerrankin sain pitää koko liikuntatunnin ajan muulle porukalle karateopetusta.
Muutama vuosi sitten kun asuin oulussa, tais olla siinä 2000-2002 kun kävin salilla 6 kertaa viikossa, ja joka päivä treenasin 3 tuntia. Eka tunti aerobista treenii, sit 2 tuntia eri lihasryhmiä päivästä riippuen, ja koska silloinen avomieheni oli bodari, oli mulla ikioma personal trainer ja homma luisti oikein kivasti. Mut sit kun Oulusta tänne muutettiin, niin en oo harrastanu liikuntaa kertaakaan! Hauikset on kutistunu jonnekkin, aina ennen kun lähettiin muijien kaa dokaan ja väännettiin kättä, oli niin kivaa voittaa kaikki aina mennen tullen. Voitin muutamia miehiäkin. Mut nyt ei enää oo ku luuta, nahkaa ja läskiä sekasin! Kattokaa vaik noita gallerian kuvia niin ei paljo lihasmassaa Ninnuskalla näy enää......

Mulla on työ fyysisesti niin raskasta,että ei paljon tarvitse(lue jaksa) liikuntaa tai punttista harrastaa(punttiksella en kyllä kävis muutenkaan,koska se narsistinen pullistelu on aina ärsyttänyt mua).
Pyöräillä kyllä tykkään,tosin eipä ole pyörää.
Ja joo.Minä olin kanssa se,joka tykkäsi väistellä sitä palloa.Ja valittiin joukkueeseen,koska kaikki oli pakko valita.

Lainaus: Ninni ja valittiin joukkueisiin viimisenä (siis kun toisen joukkueen oli pakko ottaa se jäljelle jäänyt luuseri).

Itellä sama juttu ala-asteella. Mä vihaan vieläkin joukkuepelejä. Liikuntaa harrastan lähinnä kävelemällä. Olen tehnyt kans aiemmin raskasta duunia, joten olen aika harteikas ja iso. Eipä tuu kutaleet v..leen kadulla. Mut mitään punttiksella käyntiä en ymmärrä. Ei oo vaan mun juttu.

Minulla on joku pakkomielle tehdä vatsalihas, jalkalihasliikkeitä sekä punnerruksia joka ilta. Kun sen kerran aloittaa, on vaikea lopettaa, ainakin itselleni näin kävi. Muuten pidän itseni kunnossa tanssimalla. Tanssiharkkoja on melko usein, kun on oma tanssiryhmä ja esityksiä.

Lainaus: Ninni aina ennen kun lähettiin muijien kaa dokaan ja väännettiin kättä, oli niin kivaa voittaa kaikki aina mennen tullen. Voitin muutamia miehiäkin.

Hihii! Pitää tännekkin tulla kehumaan, että kyllä se meikäläinenkin tuossa viikonloppuna rökitti pari jätkää kädenväännössä. Olen ylpeä. Vuoden saavutus.

Lainaus: Kahleet Hihii! Pitää tännekkin tulla kehumaan, että kyllä se meikäläinenkin tuossa viikonloppuna rökitti pari jätkää kädenväännössä. Olen ylpeä. Vuoden saavutus.

Apua, mitä muijia ! NO,eise mua häiritse, en kuulu niihin joiden mielestä naisen pitää olla heikko.

Vihaan koululiikuntaa. Olen ollut nytkin suurimman osan liikankurssista pois erilaisin verukkein. Minulla ei ole enää hirveästi edes aikaa käydä näitä vastenmielisiä kursseja.

Tykkään käydä kenkillä pimeän laskeuduttua, kun kaikenmaailman koirankusettajat eivät ravaa vastaan, ja autojakin on vähän. Otan ämpärisoittimen ja lähden liikkeelle, uppoudun omiin ajatuksiini. On muuten loistava tapa selvittää ajatuksiaan, rentoutua ja ratkaista vaikeita ongelmia.

Liikunnan muodoiksi laskettakoon myös se, että pimeän tultua lähtee tuon

Lainaus: Velvet Grey ämpärisoittimen

kanssa liikkeelle läheiseen luonnonsuojelualueelle kävelylle. Upea paikka pimeän tultua.

Muuten astma rajoittaakin liikkumista.

Hm. Viha-rakkaus-suhde moiseen aktiviteettiin.
Liikunta on mukavaa kun se on mieleistä, VAPAAEHTOISTA ja kehittävää.
Nuorempana olin laiska likkumaan, Ninnin kanssa samanlaisia kokemuksia koululiikunnasta.
Vuosia sitten löysin TaeKwon-don, minun lajini. Jotenkin aina vaan siihen palaan, välillä elämä vie aikaa liialti ja treenaus jää, mutta aina siihen palataan. En ehkä fyysisesti näytä kovinkaan taistelu-lajeja harrastavalta :roll: Mutta niin tätä siis kausittain, joskus on useampien kuukausien-vuosien taukoja.
Toki myös yölliset hartoilut ympäriinsä, nautinnollista.

Liikunta... vähän liian yliarvostettu itsensäkiduttamismuoto. Koululiikunta tunnit oli painajaista, ja yläasteella olin joissain liikunnan kursseissa yhtä paljon poissa kun paikallakin, ja paikalla olessa en ollut ainakaan henkisesti paikalla, vihasin koko ainetta.
Lukiossa liikunta oli suurimmaksi osaksi ok, verrattuna aikaisempiin kokemuksiin, mutta olin jo ehtinyt saada sitä kohtaan sellaisen asennavamman, etten pystynyt ajattelemaan juuri mitään postiivista niilläkään tunneilla.
Senpä jälkeen en ole juuri liikkunut missään. Kävelen lenkillä koiran kanssa lenkillä ja juoksen korkeintaan sillon kun on kiire bussipysäkille. Tuntuu että olin liikunnallisempi silloin pakollisten tuntien aikaan, mikä tietysti omalla tavallaan olisi ihan hyväasia, mutta toisaalta olen vaan helpottunut ettei kukaan tulee enää koskaan pakottamaan mihinkään pesäpallopeleihin tai jalkapalloon.