Gootti.net

Lemmikit

Kirjoittanut: katie (Jäsen)
  • #11
  • Arvo: Tulokas
  • Lähetetty: 26.07.2006 19:11
Itelläni (tai oikeestaan perheelläni) on kaksi hirviötä. Eli kaksi frettiä. Ei uskalla ihmiset tulla kylään kun heti ensimmäisenä törkkään fretin ovenväliin ja näytän sen hampaita. Parille kaverille jääny hienot muistot niiden hampaista. Ja kolmas fretti olis tulossa meille. Mutta se karkasi. Eli jos näätte sellasta matalajalkasta herra-frettiä Keravalla nii, viittittekö ilmottaa poliisille

Ja haluaisin vielä lisäksi albiinopytonin. Kerran pidin harteilla. Sai kasvattaja tehä töitä jotta sai sen takasin
Kirjoittanut: Rottenicia (Jäsen)
  • #12
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 29.07.2006 14:20
minulla on ollut 4 hamsteria, ne on kuopattu aikaa sitten. ne kaikki ovat ollee kääpiöitä.
meidän perheellämme on myös koira, shetlanninlammaskoira.

en pahemmin eläimistä välitä, minulla ei ole hirveä hinku hommailla mitään.
mutta minun siskollani ja minulla on kauan aikaa ollut sellainen mahti-idea että hommaisimme maakilpikonnan.
mistä lie sekin peräisin. heh
Kirjoittanut: liothe (Nimetön)
  • Lähetetty: 08.08.2006 12:02
Lainaus: mlrdkyllä mie vielä koiran hommaan,sekarotuisen ja mustan, ja jätän nämä pilallejalostetut karvatuubit kenneliin.


Mulla on musta koira, joka on sekarotuinen..

..Sen kanssa ei pahemmin ole ollut mitään ongelmia ellei nyt sitten hyvin epäilevää ja sisäänpäinkääntynyttä luonnetta oteta mukaan. Ei pahemmin pidä vieraista ihmisistä tämä mun elukkani ja yleensä näyttääkin sen jos joku yrittää väkisin lähestyä sitä. Toivottavasti ton luonteen kanssa ei tuu mitään vaikeuksia myöhemmin missään vaiheessa.

Nii.. ja sit mulla on vielä kani: kääpiöhermeliini. Mustaruskea ja jo hieman vanhempi neiti.

Hevonen olis tarkoitus varmaan joskus hankkia. Sellanen musta friisiläinen.. ah.. mä rakastan sitä rotua.


Lainaus: NinniJoskus kelaan et kaikki mihin kosken kuolee lyhyen ajan päästä.


Älä nyt sellaista mieti. Ei varmasti pidä paikkansa.. toisinaan sattuu ikävempiä asioita ja toisinaan taas vähemmän ikävempiä. Ja toi nyt ei tarkoita sitä, että väheksyisin kissojesi kuolemaa mitenkään. Varmasti kova pala menettää rakkaat lemmikit, joihin on kovasti kiintynyt. Saanen kysyä, että onko siitä kauankin ku tuo tapahtui?
Kirjoittanut: Veronica (Jäsen)
  • Lähetetty: 13.08.2006 19:24
Lainaus: liothe Lainaus: NinniJoskus kelaan et kaikki mihin kosken kuolee lyhyen ajan päästä.



Älä nyt sellaista mieti. Ei varmasti pidä paikkansa.. toisinaan sattuu ikävempiä asioita ja toisinaan taas vähemmän ikävempiä. Ja toi nyt ei tarkoita sitä, että väheksyisin kissojesi kuolemaa mitenkään. Varmasti kova pala menettää rakkaat lemmikit, joihin on kovasti kiintynyt. Saanen kysyä, että onko siitä kauankin ku tuo tapahtui?



hah! olisiko edes loistavaa jos kaikki mihin koskee kuolisi? Ninnistä tulisi maailman paras salamurhaaja! Eläköön! hahahaha.. anteeksi kiero huumorintajuni rakkaat
Kirjoittanut: liothe (Nimetön)
  • Lähetetty: 14.08.2006 16:01
Lainaus: Veronica hah! olisiko edes loistavaa jos kaikki mihin koskee kuolisi?


Vähän aikaa se saattais tuntua aika siistiltä ainakin alkuun... mä tiedän kyllä kehen menisin ensimmäisenä koskemaan jos siten voisi tappaa, mut eniveis. Ootko, Veronica, kuullut koskaan sitä satua tai myyttiä tms. kuningas Midaksesta? Siitä, jonka kosketus muutti kaiken kullaksi.. Ei oo helppoa ei.
Kirjoittanut: Kurojaki (Jäsen)
  • #16
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 16.08.2006 20:56
Mulla on puolitoista vuotias norjalainen metsäkissa nimeltään Dante. väriltään hopeatiikeri eli harmaa ja mustat raidat.Se on varsinainen suursyömäri ja tosi tehokas metsästäjä (en sitten osaa sanoa onko se hyvä vai huono juttu),se on tuonut mulle läjäpäin hiiriä,rottia,myyriä ja lintuja.Yks kerta se toi variksen,rusakon ja haukan.Kova se on juttelemaan ja seuraa mua aina joka paikkaan. Autoilu on Danten mieleen,välillä se osoittaa mieltäänkin jos ei pääse mukaan.
Kirjoittanut: Ziggy Stardust (Jäsen)
  • #17
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 17.08.2006 12:01
Surullista :'\ Se on aina kamalaa kun oma lemmikki kuolee ja sattuu pitkän aikaa...Mutta pää pystyyn vaan( ja mahdollisesti uutta kissanpentua syliin).Eikö niillä kuitenkin ollut hyvä elämä? Ajattele miten hyvän ja rakastavan kodin voisit jollekin kissalle tarjota

Itselläni on ollut hamstereita,marsuja,gerbiileitä,hiiriä...Nykyään yksi marsu ja vanhemmillani kaksi rakasta koiraa ja 4 kissaa.

Kaikkein eniten sattui kun marsuni kuoli muutama vuosi sitten. Se oli niin reipas ja sosiaalinen.

Se kävi kaksi kertaa lähellä kuolemaa ennen sitä viimeistä iskua,joka sen sitten veikin. Ensimmäisellä kerralla ulkoa tuotuihin ruohoihin oli eksynyt myrkkykasvi, jota marsu söi vähän. Sitten sen suu alkoi vaahdota ja tasapaino mennä. Hiilitabletteja liuotimme veteen ja laitoimme ruiskulla sen suuhun. Sitten oireet alkoivat mennä ohi.

Seuraavalla kerralla unohdin lukita huoneeni oven kun lähdin kouluun. (Meillä oli silloin iso sekarotuinen koira,joka osasi avata ovia.). Kesken koulupäivää muistin etten lukinnut sitä ja alkoi tuntua kuin jokin olisi vialla. Poljin niin nopeasti kuin pääsin kotiin. Huoneeni ovi oli auki ja kaikki tavarat lattialla ja mikä pahinta, marsun häkki osissa auki lattialla. Katsoin koko talon läpi hädissäni yrittäen löytää marsuani. En ole ikinä ollut niin paniikissa. Lopulta jäin itkemään sängylleni,yrittäen hyväksyä että koiramme oli syönyt marsuni.

Sitten kuulin vaatekaapistani ääntä. Katsoin alimmalle hyllylle ja siellä se oli: marsuni! Kyyhöttämässä nurkassa pelokkaana. Ei naarmuakaan! Se oli osannut mennä sinne vanhasta muistista, kun se oli sen lempipaikka aina juostessaan vapaana huoneessani.

Vimpolla kohtalokkaalla kerralla huomasin marsun kyljessä patin. Eläinlääkärikäynnin jälkeen se paljastui kasvaimeksi. Vähän ajan kuluttua sen jaloista alkoi mennä tunto. Lopulta pyysin äitiäni varaamaan sille ajan lopetettavaksi, kun se ei enää pystynyt liikkumaan. Mutta viimeiseen asti se oli reipas ja iloinen.


Kävimme toissatalvena äitini kanssa viemässä eläinsuojeluyhdistykselle yhden pyydystämämme villikissan ja katselimme häkeissä olevia kodittomia eläimiä. Yhdessä häkissä oli pieni vaalea koiranpentu ruskeine nappisilmineen. Se oli suomenpystykorva Tarmo,jonka eläinsuojelu oli löytänyt junaradalta hylättynä. Se laskettiin häkistä pihalle juoksemaan, ja ensimmäiseksi se nappasikin käsineeni. Se oli niin terveen ja energisen näköinen, rakastuimme siihen täysin!

Kotimatkalla puhuimme kuinka ihana olisi ottaa koirallemme uusi kaveri kun sen vanha kumppani oli kuollut juuri. Ja mietimme kuinka tuollainen yksinäinen virikkeetön häkkielämä tekee hallaa pennun kasvamiselle. Muutaman päivän kuluttua haimme Tarmon kotiin.

Ja sitä tarmoa on riittänyt! Aivan uskomaton koira!
Kirjoittanut: Ziggy Stardust (Jäsen)
  • #18
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 18.08.2006 01:52
Tuo oli siis ns.vastaus Ninnille. Koneella ei vain toimi javascript ja sen takia tuo lainaus jäi uupumaan...
Kirjoittanut: Veronica (Jäsen)
  • Lähetetty: 23.08.2006 18:50
Lainaus: liothe Vähän aikaa se saattais tuntua aika siistiltä ainakin alkuun... mä tiedän kyllä kehen menisin ensimmäisenä koskemaan jos siten voisi tappaa, mut eniveis. Ootko, Veronica, kuullut koskaan sitä satua tai myyttiä tms. kuningas Midaksesta? Siitä, jonka kosketus muutti kaiken kullaksi.. Ei oo helppoa ei.

tottahan sinä puhut. Tiedän muutaman henkilön jonka kuolemaa en kestäisi.
Kirjoittanut: liothe (Nimetön)
  • Lähetetty: 24.08.2006 16:21
Lainaus: Veronica Tiedän muutaman henkilön jonka kuolemaa en kestäisi.


Niinpä. Ja tietosuus siitä, että niiden itselle rakkaiden henkilöiden kuolema olis sit oma syy. Sellaisen taakan kanssa ei olis kovin kiva elellä.
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 4 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit