Gootti.net

Lainaus: Deadboy

^No hyvä että et ollut drinksuttelemassa vaikka absinttia just silloin kuin sytähti, olis voinut käydä vielä huonommin.

Niinpä, onneksi sattui nuoremmalla iällä

Sain joskus kakarana joululahjaksi kreppirauhan ja sain houkuteltua isosiskon laittamaan tukkaani siinä aattoiltana. Istuttiin keittiön pöydän ääressä ja sisko kreppaili tukkaani, kun alkoi yhtäkkiä haista palanut hius. Ensin säikähdimme että rauta poltti hiukseni, mutta kun kävimme pikaisesti tukkani läpi, ei löytynyt mitään palojälkiä. Sitten käännyin siskooni päin. No, hänen upeat pitkät hiuksensa olivat käväisseet vähän turhan lähellä kynttilän liekkiä... Kreppaaminen jäi siihen kun alettiin pelastamaan siskon hiuksia.

Muitakin tällaisia pikku haavereita on sattunut, ei onneksi mitään hirveän vakavaa vielä.

Rampautin eilen uuden, hienon leivänpaahtimeni sulattamalla huomaamattani sen johtoa kuumalla paistinpannulla. Onneksi ei kuitenkaan ollut seinässä silloin.

10-vuotiaana putosin kolmesta metristä (siis jyrkät portaat alas osumatta yhteenkään portaaseen) suoraan lonkalleni. Mitään ei ihme kyllä murtunut, vaikka kova huuto siitä tuli ja reidessäni oli kahden kämmenen kokoinen mustelma.

Mitenkö tämä kävi? Huoneeni oli silloin parvella ja sinne oli todella jyrkät, tikasmaiset puuportaat. Kävelin niitä ylös ihan normaalisti pyjama kädessäni, mutta ilmeisesti astui sen helmalle, liukastuin ja tulin vauhdilla alas. Yhteenkään portaaseen en osunut, alhaalla olleeseen nojatuoliin kylläkin ja siitä sitten suoraan lonkalleni lattialle. Voi olla, että se nojatuoliin osuminen hiljensi vauhtia sen verran, etten saanut kuin sen elämää suuremman mustelman. Kannatti ilmeisesti olla maitolalli pienenä ja yhä edelleenkin, kun kertaakaan en ole yhtäkään luuta murtanut vaikka olen lennellyt vaikka miten päin ympäri mäkiä ja mantuja O.o

Ollessani uimahallissa uimassa pari vuotta sitten olisin varmaan hukkunut sinne altaaseen, ellei tarkkaavainen uimavalvoja olisi huomannut minun ahdinkoani ja auttanut minua pois vedestä.
Juttuhan sattui siis niin, että minun molemmat olkapääni ovat todella herkkiä viksahtamaan pois sijoiltaan ja tämän vuoksi minä en saisi tehdä tiettyjä liikkeitä käsilläni. Tuolloin en kuitenkaan muistanut asiaa ja koska koin olevani turhana hidasteena muille uimareille aloin kroolaamaan.
(Ja vapaauinnissahan on juuri se minulle haitallinen käsiliike).

Uidessani aloin äkkiä tuntemaan järkyttävän pahaa vihlomista vasemmassa olkapäässäni ja huomatessani, etten pystynyt liikuttamaan kättäni ollenkaan tajisun sen menneen sijoiltaan.
Olin altaan keskellä, syvässä päässä ja polskin kaikin voinmin pysyäkseni pinnalla. Onneksi allas oli täynnä ja viereisen uimarin huomatessa tilani tämä hälytti uimavalvojalle, joka auttoi minut pois vedestä ja kyyditsi minut lääkärin vastaanotolle.

Olen oikeasti kiitollinen, että uimahalli oli niin täynnä väkeä, sillä en ole mikään maailman paras uimari, ja toisissa olosuhteissa tuossa olisi voinut käydä huonosti.

Mursin kerran sormeni, kun laitoin kenkää jalkaan. Ne oli sellaiset lenkkarit ja siinä kantapään kohdalla oli sellainen vetojuttu, joka helpottaa kenkien jalkaan laittamista. No, tungin sormeni siihen, rupesin vetämään ja naps, sormi murtui.

Sitten olen murtanut varpaani mm. liian pienillä lenkkareilla. Oli koulun liikkatunti ja opettaja pakotti kaikki juoksemaan. Yritin siinä selittää hänelle, etten voi juosta, koska lenkkarit ovat liian pienet, mutta hänpä ei uskonut ja käski takaisin radalle. Siinä sitten juoksin puolitoista tuntia itku kurkussa ja kun tunti lakkasi, jouduin vielä kävelemään niillä kyseisillä lenkkareilla takaisin kouluun, kun fiksuna olin vaihtanut kengät siellä ja kuvittelin, että kengät kyllä muokkautuisivat siinä matkan aikana -.- Ne siis oli uudet lenkkarit, enkä ollut niitä kerennyt käyttää, enkä edes sovittanut kaupassa. Kouluun kun pääsin, niin oli pakko mennä terkkarille, kun kipu oli jo niin kova. Terkkari sitten otti sen kengät pois ja katsoi ihan kauhuissaan, että varpaani oli murtunut. Eipä siinä, sain loppuvuoden (kolme viikkoa) sairauslomaa ja todella vahvoja särkylääkkeitä. Äitini soitti luokanvalvojalle ja tämä sitten välitti terveiset liikunnanopettajalle, joka sitten tuli pyytämään kotiin asti anteeksi ja toi mukanaan kimpun kukkia ja suklaata. Vähän nauratti, kun se oli niin nolona ja äitini ihan raivona edelleen hänelle. Mut suklaa oli hyvää, terveisiä vaan sille eukolle.

itelleni on käynyt nin että meinasin hukkua nuorempana kun kuivasin hiuksiani laiturilla ja pikkusisko tönäs mut veteen..... siinä sit pyyhe kietoitui pääni ympärille ja olin hukkua mutta onneksi sain jalat kiinni pohjaan ja sain ponnahdettua pintaan.....

Tulipas mieleeni juttu, kun tuossa joskus vuosia takaperin paahdoin leipää paahtimessa. Jätin leivät tosiaan koneeseen ja menin katselemaan tv.tä. Hetken kuluttua havahduin savun hajuun ja menin keittiöön. Noh, siinä oli paahtunut sitten jotain muutakin, kuin ne leivät. Koko paahdin oli hienosti ilmiliekeissä. Onneksi sain sen sitten tukahdutettua ilman sen suurempia vahinkoja. Kyllä sen jälkeen olen enään harvemmin jättänyt paahdinta vahtimatta..

Lainaus: Iiriva

10-vuotiaana putosin kolmesta metristä

kävi kerran kasituokalla samantapaisesti. olin menossa ulos (ulkovälitunti oli alkanut) kävelin yläkerrasta keskijyrkkiä rappusia pitkin alas. oli sitten pullo rappusella ja minä en huomannut sitä vaan astuin sen päälle ja tipuin 5-7 metriä rappuset alas osuen joka ikiseen rappuseen. molemmat sääret sai mukavasti iskuja mutta luita ei ihme kyllä murtunut mutta mustelmia tuli vähän sinne sun tänne. ja jalat oli tietysti hieman arat kävellä mutta omin jaloin minä siitä terkkarille ja takaisin luokkaan terkkarilla vietetyn välkän jälkeen kävelin.

No huh, kylläpäs teille on sattunut. Tuntuu kovin pieneltä mun hiusten syttyminen muiden juttujen rinnalla.