Gootti.net

mul on joskus (6 vuotiaana?) murtunu käsi ku juoksin mäkeä alas ja kaaduin sitten sen päälle. Siitä se sitten kasvoi vinoon ja nyt se on hassun näkönen vänkyrä xD sen voi suoristaa ku käsi ei enää kasva mut en suorista ku se ei haittaa mua ja se on uniikki

No mitäs tyhmää onkaan sattunut... Ainiin, kerran mummolassamme, mummo ja muu perhe oli jossain kylillä ja minä ajattelin paahtaa vähän leipää. Istuin katsomaan telkkaria, olohuoneesta on näköyhteys keittiöön. Oottelin siinä jonkin aikaa kunnes vilkaisin kattoon. Katto oli ihan savussa joka oli peräisin leivänpaahtimesta. Kiva kiva... Siinä minä sitten juoksin hakemaan naapurin tädin vähän sammutustöihin.
Olin aika nuori sillon. (9 v.?) Juuh. Mutta se paahdin oli ikivanha, ja selitin sitten silmät kirkkaina äidille, et "Ei ollut mun vika."

Nykyisin hymyilen aina kun ajattelen tota...

pankaa paremmaksi.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/63350.sht ml

Lainaus: mlrd

pankaa paremmaksi.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/63350.sht ml

No olipas melkoinen! Kyllä meni huuli pyöreäksi.

Yhdesti kun olin Cybershopista tulossa ulos ja mun oli housut löysällä ja pakko nosta ylös ku noloo kiristää vyötä muiden nähden ni ne tippu. Kaikki katto siinä liikkeen edessä olevalla kahvilassa sulmät ammollaan... Paikka oli Kampissa...

Lainaus: mlrd

pankaa paremmaksi.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/63350.sht ml

nytpä tiedän miten haluan kuolla! xD

Lainaus: mlrd

pankaa paremmaksi.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/63350.sht ml

mulla ei aukee tää sivu

Juu, tuo Aamulehden uutinen on kaiketi poistettu tai sitten sen osoite on vain vaihtunut. Jostain syystä nettisivujen linkit tuppaavat osalla sivustoista vaihtumaan tai muuttumaan, jolloin niihin tehdyt linkit menevät rikki.

voi ei! mulla tapahtu vaan sillain, että olin mun kaverin mökillä, ja siel oli kans meijän toinenkin kaveri, ni sitte joskus yöllä leikittiin joittenkin ulkoroihujen kaa, ni sitte onnistiun jotenkin kaatamaan sen mun käsille, että n. 2 dl tulikuumaa steariinia päälle. Sitten lähin siellä säkkiimees juoksemaan kalliota alas rantaan ja uittamaan käsiä kylmässä vedessä, mutta onnekseni vielä kompuroin siinä matkalla ihan ylipaljon ku oli niin pimeetä

Parisen vuotta sitten ex-appivanhempieni mökillä juhannuksen aikoihin oli puhetta käärmeistä. Anoppi veljensä ja äitinsä kanssa pohdiskeli kuinka kauan olikaan siitä, kun viimeisen kerran olivat kyyhyn tontillaan törmänneet. Taisivatpa tulla siihen tulokseen, että joku 10v tuollaisesta kohtaamisesta ainakin jo oli.

Itse (kuulin tuosta keskustelusta siis jälkeenpäin) olin alhaalla rannassa lapsivahtina, pienten pulikoidessa järvessä. Tuli aika hiipsailla syömään ja totesin muksuille jotta kipaistaan vain äkkiä majalle paljainjaloin, pääsee nopeamin takaisin järveenkin sitten. Sanoin vielä, että ei niitä käärmeitä ole kun me olimme jo niin kovasti pitäneet meteliä reippaan vuorokauden siinä tontilla. Itsekkin paljain jaloin tepsuttelin pienten perässä kohti ruokapaikkaa.

Kävelimme polulla ja juuri kun olin saanut muksut patiolle kuulin karmea "SEIS siihen paikkaan" karjaisun ja jähmetyin toinen jalka ilmassa ihmettelemään huutoa. Onneksipa jähmetyin, sillä jalanpohjani pysähtyi vajaa 10cm korkeudelle kyyn päästä. Käärme kiemurteli kangerrellen sammaleiden alta ties millaisesta kolosta raikkaaseen ilmaan ja jatkoi matkaansa suhteellisen onnellisena. Muksut tepastelivat pation reunalla ja ihailivat luikeroa. Minä kippasin (huisin harvinaista ...) lasillisen viiniä hermojani rauhoittamaan ja vedin muutaman kerran syvään henkeä sydämen takoessa tietään ulos rinnastani vielä useamman minuutin kuluttua.