Loppukesästä olin ajelemassa mopoilla kahden tutun jätkän kanssa. Ei siinä mitään ongelmia ollut, kaikki ajoivat ihan iisisti ja olen aina muutenkin ajanut ilman valittamisen aihetta. Yhdessä risteyksestä sitten käännyin toisena ja jostain yhä itsellenikin tuntemattomasta syystä vilkaisin sivupeiliin ja keksittyminen herpaantui hetkeksi ja sitten rysähti ja kovaa. Päsäytin siis ekana ajaneen enduron persuksiin (se on sellaista kun toinen jää siihen eteen vielä matelemaan!!) sellaisin seurauksin, että kaaduin itse. Siinä rytäkässä kaverin enduron penkin päällinen repes, omasta skoposta hajosi peili, etulokasuoja halkesi ja pintaan tuli muutamia naarmuja. Itse sain siinä ns. eniten turpaan. oikea nilkkani jäi mopon alle enkä olisi päässyt pystyyn jos jätkät ei olisi auttanut. Olin niin vihainen ja ************, etten heti tajunnut että koko nilkkani oli vereslihalla, kyynärpää ja kämmenen sivu auki. Niittivyökin siinä katkesi kahteen palaan kun hälppäsi asfalttiin. about viisi minuuttia törmäyksen jälkeen aloin nähdä kaiken mustavalkoisena ja sumuisena. Alkoi oikeasti pelottaa, että olin lyönyt myös pääni ja näkö menee kokonaan. hetken päästä näkö onneksi palautui entiselleen. Koko loppukesä meni siinä vammoja hoitaessa. Olihan se vähintääkin "mielenkiintoista" kun koko nilkka melkein mätäni. että tälläinen tarina. Hävettää vieläkin.
Kakarana olen mm. kaatunut pyörällä kymmeniä kertoja ja arvet on sen mukaiset, tarrannut kiinni kuumaan peltiin niin että koko käsi oli vesirakoilla sekä jättänyt pääni vahingossa auton takaluukun kannen väliin sekä murtanut vahingossa varpaani potkaisemalla lämpöpatteriin. Kävelevä katastrofi on siis todellinen nimeni. Nytkin toisessa reidessä on nyrkin kokoinen mustelma kun törmäsin suoraan siskoni lack-pöydän kulmaan.
Goottifoorumi: Yleiset korinat: Kaikkea sitä voi sattuakin!