Lainaus: Velvet Grey
Häpeän aina ja kaikkea. Asioita, jotka muut ovat varmaan unohtaneet jo aikoja sitten . Jaksan vaan vatvoa sitä. Pitäisi varmaan hakeutua hoitoon.. Vieraampien ihmisten kanssa puhuminen ja oleminen on jo siksikin vaikeaa, että pelkään sanovani jotain auttamattoman typerää. Tämäkin on yksi syy hiljaisuuteeni isossa jengissä. Omien, tuttujen kamujen kanssa voi jo puhua mitä sylki suuhun tuo.
Aika samoin täälläkin päässä.
Joskus tulee kieltämättä kelattua asioita, jotka kannattas jo unohtaa.
Ei ole järkeä antaa soida saman levyn uudestaan, siksi kirjoitankin ja teille höpisen ja puran juttujani, ehkä myös siksi, että minun on ns. tosi elämässä hankalampi saada kontaktia. Täällä voi myös käydä/sanoa suoraan mielipiteensä ilman, että pitää tarkkailla millainen se toinen on. Täällä on ns. vapaasti tuomittavissa tai ei tuomittavissa. Keskustelupalastahan tämä on.
Sitten taas tuolla kasvotusten vieraiden/isossa jengissä menee vähän lukkoon, tarkkailee sitä porukkaa (ja joskus ihan oikeasti yrittän saada puheenvuoron mutta kun juttu vaihtuu lennossa ja miltein samassa lausessa)
Tosin kuin poikaystäväni hölisee ja sanoo suoraan mielipiteensä, sen sanomisia ei tarvitse kelailla jälkeenpäin.
Sitten kun tosiaan jää on murrettu voi pölistä mistä vaan, eli varmaan just tuohon tutustumiseen ja ihmisten kohtaamiseen ihan yleistä.
TAAS tuli ihan hirmu pitkä viesti ja sepostus, en tiedä jaksaako kukaan koskaa lukea näitä vastauksia/mielipiteitä. Mie haluasin toisiaan olla enemmän sosiaalisempi ja omata niitä ns. sosiaalisia taitoja. Olisin varmaan aika puhelias näiden viestien perusteella.
"When the dark does what the dark does best - it's darkness! Let the dark do what the dark does best - let it be darkness!"