Warning: Use of undefined constant default_charset - assumed 'default_charset' (this will throw an Error in a future version of PHP) in /home/kuopassa/public_html/keskustelu/index.php on line 3
Terapian tarpeessa? - Sivu 2

Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Terapian tarpeessa?

Kirjoittanut: mlrd (Aktiivi)
  • Lähetetty: 24.02.2007 16:51
tulipa mieleen että suurin osa ihmisistä on mielestäni terapian tarpeessa, jos jokaisesta terapiaan päätyvästä maksetaan mulle valtion kassasta (kunhan jostain) 100e/istuntotunti.

jotta kyllähän psykologin kelpaa terapiaa kirjoittaa jokaisesta vastoinkäymisestä... ainakin työllistää itsensä.
Kirjoittanut: kaukamieli (Jäsen)
  • #12
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 24.02.2007 17:06

Lainaus: Faith Black

Sama täällä. Ihmiset sanoo just tota, etten sais pitää kaikkee sisälläni kun tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista juttua ja ongelmaa meneillään. Eikä muakaan kauheesti kiinnosta tilittää omia ongelmiani ulkopuolisille ihmisille, jotka muka yrittää auttaa. Tunkis kaikki psykiatrit yms. perseeseensä, sanon minä. Ei niitä tarvita, eikä ne ees voi ymmärtää, jos ei oo kokenu itse samaa.



Olen tuosta hieman toista mieltä. Psykologit ei välttämättä ole kokenut itse samaa, mutta he ovat koulutettu käsittelemään niitä asioita. Ja usein psykologilla käynti auttaakin paremmin kuin sellaisen ihmisen tuki, joka itse on kokenut saman. Koska silloin vain vihaa ja katkeruutta kylvetään kahta kamalammin. Psykologi osaa löytää toisenlaisia ratkaisuja tilanteeseen. mutta tämä on vain minun näkemykseni.

aikoinaan lukion ykkösellä äiti laittoi minut käymään psykologilla koska en hänen mielestä osannut puhua asioista. mutta lopetin käynnit koska itse en katsonut hyötyväni siitä mitään. Mutta ei kulunutkaan kuin pari vuotta kun aloitin taas, ylioppilasjuhlien jälkeen.

Käynnit psykologilla olen kuitenkin taasen lopettanut, muutettuani toiselle paikkakunnalle. Vaikka tiedän että se olisi todellakin aiheellista.. ehkä kun saan taas lisää voimaa niin sitten..
Kirjoittanut: Mephistopheles (Jäsen)
  • #13
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 25.02.2007 11:29
Tuskin kukaan haluaa ongelmiaan kaikille kertoa. Mulle taas käynyt niin, että jos valitan jostain ongelmastani, niin heti sanotaan "Hiljaa teiniangsti".
Kirjoittanut: kaukamieli (Jäsen)
  • #14
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 25.02.2007 14:25
niinno, ehkä kukaan ei "teiniä" halua tosissaan ottaa... kun oletetaan että kaikki kapinointi, outo käytös, masennus liittyy siihen ikään. Itse kyllä kapinoin teininä sekä yläasteella minua sanottiin Turmioteiniksi. ehkä siihen oli syynsäkin.

Mutta sehän siinä onkin kun psykologi ei ole "kaikki" ja tietääpähän ainakin että asiat joita psykologille puhuu niin ei leviä muualle. Mutta empä minäkään nuorempana osannut luottaa psykologiin tai tahtonut ehkä.
Kirjoittanut: Cata (Aktiivi)
  • #15
  • Arvo: Mahtigootti++
  • • Muokkasi: Cata
  • Lähetetty: 25.02.2007 14:55

Lainaus: kaukamieli

kun oletetaan että kaikki kapinointi, outo käytös, masennus liittyy siihen ikään.


niinniin. vanhemmat odottelee pari vuotta, "kyllä se tuosta puberteetista kasvaa aikuiseksi".

Mua kaduttaa että aikanaan jätin nuo terapia- ja psykologia- ja kaikki muut lääkärikäynnit kesken. Lasten ja nuorten psykiatriselle osastolle oli kolmen viikon jonotusaika ja se oli silloin aivan liikaa.
Ongelmat vaan pitkittyi ja tässä edelleen ollaan. jos tätä sanottais depikseksi niin se ois kestänyt kohta puoli elämää.

ensinnäkin mielenterveyshoidon rahoitus on ihan päin metsiä nykysin, ja on edennytkin vain pahempaan suuntaan.
Kirjoittanut: Azrael (Aktiivi)
  • #16
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 26.02.2007 09:32
Minulla on todettu keskivaikea masennus puolitoista vuotta sitten, mutta lääkityksen ja terapiassa käynnit aloitin vasta viime syksyllä mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna todella typerää.
Olen vain aina pelännyt ja karsastanut psykiatreilla käyntiä ja nappien napsimista joten yritin diagnoosin kuullessani vakuutella itselleni, että olen ihan kunnossa ja ettei minussa ole mitään vikaa.

Älkää nyt loukkaantuko tästä, mutta olen aina, ihan pienestä pitäen, pitänyt masennusta, ahdistusta ja muita sairauksia poikkeavina vikoina ihmisessä enkä ole kokonaan päässyt tästä ajattelutavasta vieläkään eroon, vaikka itsekin molempia sairastan.
Minut on vain kasvatettu hieman vinoon tässä asiassa.

Terapiakäynnit ahdistavat vieläkin, mikä on ironista, sillä minulle tolkutetaan niistä olevan vain apua itselleni.
Minua vain hermostuttaa joutua kahden kesken ahtaaseen huoneeseen jonkun ventovieraan ihmisen kanssa, jolle minun pitäisi uskaltaa puhua ja uskoutua asioistani. Sekään ei tilannetta helpota, että olen luonnostani melko ujo.
En yhtään tiedä, että miten tästä sitten jatkan kun muutan toiseen kaupunkiin nyt syksyllä, kun pitäisi järjestellä uudet terapeutit ja kaikki ja pelkkä ajatuskin tuosta ahdistaa.
Kirjoittanut: raavittu (Aktiivi)
  • #17
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 26.02.2007 21:46
Oon ollu osastolla kahteen otteeseen, oon viillelly, oon purkanu pahanoloni bulimiaan, juopotteluun, huumeisiin ja kaikkeen paksaan. Terapia ei oo ikinä auttanu,ku en uskalla luottaa juuri ihmisiin.. Paitsi joihinkin, kuten hyvään ystävääni, joka tosin asuu liiian kaukana :<
Lääkkeet menee kokoajan, mutta ei nekään tunnu auttavan. Tosin,en enää edes tunne itseäni niin masentuneeksi. Toki niitä angstikohtauksia tulee,mut kyllä sitä selviää jotenkin. Terapiassa käyn,mutta ei se auta..
Pelottaa vaan,kun menneisyys näyttää toistavan itseään ja tuntuu,että kaikki tuo alkaa alusta.. :<
Kirjoittanut: Speedymaza (Nimetön)
  • Lähetetty: 26.02.2007 22:36

Lainaus: Komori

Sanottiin vaan että en sais hautoo asioitani sisälläni ja mun pitäis puhuu niistä.


Sama juttu. Itte pidän aika lailla asiat sisällä. Sitten kun tulee se joku raja vastaan niin romahdan. Porukat ei tule saamaan koskaan tietää sitä mitä mun päässä pyörii. Ristus kun alkais se hössötys. Joka 30min välein tulis kysymys että onko kaikki ok. Hermotahan siinä menis.
Kirjoittanut: Pudotus (Jäsen)
  • #19
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 27.02.2007 03:22
Ai niin, tulipa taas mieleen eräs asia varsin.
Eikös ne sano että psykiatrisen hoidon jonot on ihan mahdottomat joka puolella, erityisesti kainuun alueella, jonka takia paljon osastohoitoakin vaativia potilaita jää aivan liian myöhäiseen kun on jo ehditty tekemään itselleen vakavampaa vahinkoa, tai muuten jutut pahenee.
Niin en varsinkaan ymmärrä millä perusteella minua, kuitenkin suht tervettä joihinkin verrattuna yritettiin heti pakolla laittaa osastolle kokopäiväpotilaaksi. Kun varmasti muitakin, paljon enemmän hoidon tarpeessa löytyy. O_o Tai ehkä en vaan ole ymmärtänyt jotain pointtia.
Kirjoittanut: The_Killer_Doll (Jäsen)
  • Lähetetty: 28.02.2007 17:24
Kah, nythän kaikki on kuultu. Äitini vie oikeasti minut sinne terapiaan. Toivoo varmaan että saan jonkun ihmeparannuksen ja löydän sisäisen teinix-kanani kun saan puhuttua asioista jollekin tuntemattomalle.
Mutta tuskin, en ainakaan itse usko tämän parempaan tilaan pääseväni.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!
Järjestä treffit