Gootti.net

Eli toiselta foorumilta ajattelin tänne pölläistä tämmöisen aiheen, koska itseäni kiinnostaa aihe työ elämään juuri siirtyvänä ihmisenä. En haulla ainakaan löytänyt samanlaista aihetta, mutta modet voi tämän poistaa jos on jo samanlainen
Eli miten te muut foorumilaiset pukeudutte työpaikalla ollessanne? Heitättekö niskaan ihan tavan keltaisen t-paidan ja natural face-lookin vai tuotteko ilmi tyylinne myös töissänne? Itse olen pukeutunut aikaisempien työharjoitteluideni aikana ainakin tyylilleni uskollisesti, mutta ehkä hillitymmin. Olen jättänyt suosiolla korkkarit ja korsetin kotiin Perus mustat/liituraita-pökät ja joku paita siihen Ilman meikkiäkään en oikein osaisi olla, kun on kuitenkin monen vuoden aikana jo niin juurtunut siihen omaan käsitykseen itsestäni.

Meillä on duunissa juunivormut (semmoiset vähemmän seksikkäät) joten oma pukeutuminen ei näy duunissa, meikki ja tukka sitä vastoin menee juurikin niinku minusta tuntuu. Koruja käytän myös aika reippaalla kädellä. Jos noita univormuja ei olisi, kyllä melko varmasti pukeutuisin ihan samalla tavalla kuin normistikin. Tosin ehkä juuri niin kuin sanoit että korkkarit ja korsetin jättäisin minäkin pois, ihan vaan työskentelyn mukavuuden kannalta.

Negatiivista palautetta ei ole tullut työkavereilta eikä myöskään asiakkailta. Päinvastoin.

Meikkaan töihin vähemmän kuin muuten jo ihan siitä syystä, että varsinkin kesällä kun työpisteelläni on +30 astetta mahtipontiset meikit valuisivat hieman rumasti... Sitä paitsi, olen laiska aamuisin meikkaamaan ja olen jo nyt meillä kaikkein laittautunein henkilö, niin ei hirveästi viitsi. Kunhan ihmiseltä näyttää eikä naama ole ristiriidassa pukeutumisen kanssa.

Kuitenkin sitten pukeudun töihin ihan minulle normaalisti, eikä kukaan ole mitään sanonut. Olen muunmuassa kokeillut, aiheuttaako verkkopaita+minihame närää ja kun ei aiheuttanut, olen pukeutunut niihin töissä jatkossakin. Olen myös joitakin kertoja ollut korsetti päällä töissä. Ja melko harvinaista on, että en ole töissä korkkarit jalassa. Istumatyön hyviä puolia.

Niin, tämä nyt on tietysti siellä museolla, jossa olen nyt töissä, muualla sitten voisi olla eri juttu.

Pukeudun töissäkin tyylilleni uskollisesti, mutta hieman hillitymmin, koska teen töitä lasten, nuorten, kehareiden ja ikääntyvien kanssa, niin en halua näyttää juurikaan paljasta pintaa, ym. Meikkiä en taas jaksa käyttää ollenkaan arkisin, olen vain liian laiska, en välttämättä sen meikkaamisen kanssa, mutta illalla kun ne meikit pitäisi pestä pois...

Olen saanut pelkkää positiivista palautetta vaatteistani, mutta koska teen kulttuurihommia, niin hieman omituinen pukeutuminen tuntuu kuuluvan asiaan.

Harvoin jaksan panostaa ulkonäkööni jos menen töihin. Kaikenlisäksi se on molemmissa työpaikoissa aika epäkäytännöllistä. Tallille jos menen töihin, valitsen rumimmat vaatteet ja en meikkaa (ellen mene esim. koulusta suoraan töihin). Kaupassa olen myös duunissa, joten meillä on "hienot" työpaidat. Kauppaan valitsen esim. mustat farkut ja maiharit jalkaan niin ihan hyvä. Meikkaan töihin, mutta hallitummin sekä yleensä otan toisen lävärin pois naamasta (huulessa ja nenässä on, huulen otan pois kun ei mene umpeen. Nenärengas on ja pysyy). Lävistyksistä ei ole koskaan valitettu, mutta ymmärrän sen ettei kovin montaa rengasta ole naamassa. Kaikenlisäksi en jaksa sitä kun kaikki kakarat tuijottavat joten mieluummin laitan vähemmän huomattavat korut naamaan.

Lainaus: Positiivinenpakana

mutta koska teen kulttuurihommia, niin hieman omituinen pukeutuminen tuntuu kuuluvan asiaan.

Ehkä ihan kaiken kulttuurihässäkän kanssa nämä goottirytkyt ei ehkä ihan mene yksiin. (Tosin riippuu vähän siitä millä kulttuurialalla toimii) Itse jo osittain teen työkseni ja opiskelen tanssia, niin siellä ei tämä goottihärväys passaa muuten kuin ehkä väreinä. Hassun näköistähän se olisi nähdä tanssialan gootimpaa väkeä reeneissä/keikalla viimisen päälle rytkyissä.

Olen aikanaan saanut tarpeeksi ankaran koulutuksen siitä, kuinka koulu- ja työelämä on eri asia kuin vapaa-aika, eikä ensin mainituissa ole soveliasta heruttaa. (Eikä tämä koulutus ollut siis mikään henkilökohtainen saarna.) Jossain määrin olen sisäistänyt sen niin, etten koe juurikaan tarpeelliseksi laittaa kivoimpia vaatteitani töihin, vaan säästän ihan mielelläni korsetit ja korkokengät vapaa-aikaan. Jälkimmäiset tosin käytännön syistä, sillä vaikka työpaikalla voisin sinnitellä korkkarit jalassa, niin työmatkoilla en. Muutenkin säästän suosiolla työkaverini sukkanauhaliiveiltä ja "leveiltä vöiltä". Lähtökohtaisesti työpaikallani pukeutuminen on vapaata, mutta en halua kokeilla, missä vaiheessa joku huomauttaisi pukeutumisestani. Lisäksi saan toisinaan asiakkaita, jotka ovat suurelta osin vähintään keski-ikäisiä ihmisiä, enkä välttämättä halua antaa heillekään paheksumisen aihetta. Vaikka en pukeudu töihin parhaimpiini, pukeudun silti siististi omalla tyylilläni, johon kyllä kuuluvat suhteellisen lyhyet hameet ja pitkät sukat yms. Lisäksi meikkaan ja laitan hiukseni kuten yleensäkin.
En missään määrin kärsi siitä, jos joudun tinkimään pukeutumisesta töissä, koska käytännöllisyys ja ergonomia ovat sen verran tärkeitä juttuja. Sen sijaan koen hyvinkin tarpeellisena kammata naamani, sillä en koe näyttäväni kovin hehkeältä, elävältä tai terveeltä ilman meikkiä.

En ole vielä niin vanha, että olisin edes työharjoittelussa, mutta haluasin silti tietää tästä mielipiteenne: unelmani olisi olla näyttelijä, joten jos olisitte näyttelijöitä, niin olisiko teistä ärsyttävää käyttää roolissanne jotain vaikka pissis vaatteita? Tähän nyt tottakai on vielä vuosia aikaa, ties vaikken enää silloin olisikaan gootti, vaikken kyllä tiedä, miksen olisi .... Gothica esittäää: sekavaa sössötystä.

Gothica
Tuolla asenteella olisi aika vaikea olla näyttelijä. Sillä ei ole mitään väliä, miten jossain roolissa pukeutuu, ei niin kuitenkaan tarvitse arjessa pukeutua. Minutkin on nähty lavalla esim. vaaleansinisessä ihmehörselössä, jollaista en ikinä pistäisi normaalielämässä päälleni. Lavalla et koskaan ole omana itsenäsi, vaan roolihahmona.

Kyllä, minäkin olen aikanani haaveillut näyttelijän urasta, mutta ilmaisutaidon lukion kymmenen näyttämöilmaisun kurssin jälkeen päätin, etten halua näytellä ammatikseni, vaikka näyttelemistä rakastankin. Eikä sinne teakiin noin vain marssita sisälle (joskaan ei kyllä kauppikseenkaan).

Olen tällä hetkellä kesätöissä tiskaamassa ja siivoamassa, ja meillä on kyseisen ketjun työvaatteet (erittäin hehkeät). Hiukset on pakko pitää kiinni, joka tuottaa kieltämättä tuskaa, koska mikään perusponnari yms. minulle ei todellakaan sovi. Meikkiä ei saa laittaa paljon, joten minua hädin tuskin tunnistaa samaksi ihmiseksi.

Oikeastaan outoa, kuinka paljon "rumalta" näyttäminen häiritsee minua itseäni. Olen varmaan hyvin pinnallinen, mutta aina, kun osun peilaavan pinnan eteen töissä, tuntuu inhottavalta katsoa itseään niin erinäköisenä. No, onpahan ainakin sitten jotain riemuittavaa normilookissani töiden ulkopuolella.