Aihe, jonka olen jo postittanut aikoinaan Demiin, ja myöhemmin Enfant Terribleen. (VAROITUS: Oma postaukseni = pitkä kuin kassajono sunnuntaina)
Oi, omia leikkejäni on tuhottomia määriä.
Joskus pihalla leikittiin Tarzania, kun siellä sattui olemaan sellainen kivenlohkarekeskittymä puun varjoissa. Kaksi tyttöä talostamme olivat apinoita ja leijonia ja muita eläimiä, sitten kaksi poikaa olivat Tarzan ja sen isoveli (!) Minä olin tietty Jane, ja pistin pojat kilpaa hakemaan tavaroita ja metsästämään ruokaa tyyliin "saat multa suukon"...ja nuohan juoksivat.
Sitten leikittiin serkkuni kanssa hiekkalaatikolla "Teijojen Keittiössä"-leikkiä, jossa oli kaksi Teijaa. Meillä oli oma kokkishow, jonka päätteeksi kaikki ruuat "syötiin" , eli kumottiin laatikkoon. Samaisen serkun, hänen pikkusisarensa ja isäni uuden vaimon tyttären kanssa leikittiin kolmea oravaa ja sutta. Meitä oli "Musta" , "Tähti", ja "Kukka", ja sitten "Ilkeä Susihukka". Lauloimme aina leikin aluksi tätä tunnusmusiikkiamme. Mökillä järvessä leikittiin aina merenneitoja, eli loikittiin aaltoja vastaan jne. Sateen yllätettyä juostiin sisälle piirtämään päivän seikkailuista kuvia.
Yleensä kyllä kun vierailimme serkkujeni luona, me järjestimme jonkin näytelmän olohuoneessa istuville vanhemmille. "Verta Balettitossuilla" ja "Jokisen Naapurin Lanttutarha" taitavat olla parhaat klassikot... Leikimme erään luokkalaiseni tytön kanssa "ihmissutta", eli illalla myöhään heidän takapihallaan juoksin karkuun minua jahtaavaa ihmissutta. Jee. Huikaisevan jännää. Näitä tulee koko ajan uusia mieleen. Barbieille tms. örvelöille oli aina "elokuvanäytöksiä", kun pelasimme 8-bittisellä Nintendolla SMB2:ta. (sitä aikaa

Leikimme leikkipuistossakin Super Mario Brossia, jolloin minä olin Prinsessa, Serkkuni oli Mario, hänen pikkusiskonsa Toad, ja tämä aikaisemmin mainittu neljäsosasiskoni oli Luigi. Sitten jouduimme hurjiin seikkailuihin.

Lisäksi leikimme kahden pihalaisen tytön kanssa Gangstereita. Istuimme pöydän ääressä pitkät, tummat talvitakit päällä keskustelemassa tulevista "ryöstöistä" ja "murhista".
Yksi leikki mitä tapasin leikkiä yksinäni kylpyammeessa (uuh..) käsitti monta Aku Ankka-keksipaketeista saatavaa muovifiguuria ja erilaisia kippoja. Muoviukot olivat muka mehiläisiä, jotka keräsivät pikkukipoilla mettä isoon sankoon. Hurjaa.
Kesäisin kun olin Joroisissa tuttavaperheen luona kuukauden-pari kerrallaan, leikimme My Little Ponyilla. Koska hänellä oli Parfyymipalatsi, lastentarha, ponikoulu ja monen monta ponia, ja minulla oli Ponitalli, ponilinna ja myöskin useita poneja, saatoimme leikkiä tuntikausia ponikaupungillamme, jossa jokaisella oli myös oma koti, ja ponit toivat lapsiaan tarhaan/kouluun, lähteäkseen sitten itse shoppailemaan/kampaamoon/naistenkerhoon, jossa keskusteltiin mm. uuden moottoritien kaavoista. ;D
Leikimme usein myös pelikorteilla. Siis ei niillä standardikuvaisilla, vaan erityisillä, missä oli "niin upeita pukuja" jne. Minulla oli yleensä Herttakuningatar ja Ruutukuningatar. Sitten korttipakan maat saattoivat käydä sotaa, jolloin pelasimme jotain peliä nähdäksemme kumpi voitti, ja kumpi saa ottaa sotavankeja jne. Minulla oli ala-asteella sellainen hieno penaali jossa oli animetypyköitä kansissa. Toisella puolella oli sellainen kelta-asuinen ja viherhiuksinen muija, joka olin mukamas minä, ja sitten sellainen vaaleahiuksinen joka oli olevinaan kaverini, Krista. Toisella puolella oli röyhelömekkoinen, ylpeännäköinen neiti, joka oli olevinaan kolmas kaverimme, ja sitten kerroimme aina ihmeellisiä stooreja niistä...
Leikin joskus miespuolisen serkkuni kanssa jotain ihme supersankarileikkiä, jossa hän oli "Garth" ja minä olin joku kulloinkin pulassaoleva akkeli. Serkkuni oli kova kalamies, ja taannoin, kun hän kalasti tekojärvestä ahvenia, minä "houkuttelin" fisuja laulamalla. Jeps.
Sitä lapset leikkivät mitä ihmeellisimmillä asioilla, jos niikseen tulee. Minä leikin pienenä My Little Ponyilla myös Rock-konserttia, jossa soitin taustalla Alice Cooperia. Voi älynystyröiden joukkokato..;D Joo, nyt kun muistan, niin meillä oli vielä sellainen lyhytaikainen salakerho kuin TS (taidon salaisuus...vai oliko se tiedon) meillä oli salainen kirjoitustyyli, ja sitten jokainen vuorollaan joutui (JOUTUI) järjestämään ohjelmaa. Kirkon viereisessä metsässä oli huvipuisto. Loikimme sammalilla ja keinuimme puuhun kiinnitetyssä narukeinussa. Parasta koko paikassa oli kaatunut mänty, josta osa roikkui vapaana pienen kallionnypykän päällä. Sen oksien väliin saattoi mennä istumaan kuin "lintsillä turvalaitteistoissa penkeillä ja silleen", ja joku meni sitten latvasta heiluttamaan tätä mäntyä jumalattomalla voimalla. Oli huippua, kun se otti vatsasta!
Teimme ala-asteella satukasettiesityksiä, eli auoimme suuta vuorosanojen tahdissa. Minä ehdin olla Lumikissa metsästäjä, Tuhkimossa kengänkantaja-airut, ja Nalle-Puhissa Kani. Myöhemmin aloimme tekemään oikeita näytelmiä, jotka minä yleensä kirjoitin (sain oikein stipendinkin siitä), tai sitten tanssiesityksiä jonkun pirun Ace Of Basen, Hype-musikaalin ja Raptorin tahtiin...AARGH! Parhaan kaverini, tuon jo mainitun Kristan kanssa leikimme usein McDonaldsista saatavilla leluilla, niitä saattoi olla satojakin, ja niille tehtiin kaupunkeja yms.
Yksi leikki jota vihasin oli "kymmenen tikkua laudalla", jossa yksi joutui aina jäämään. Pelkäsin kuollakseni että se saattaisin olla minä. Myöhemmin keksimme parin kaverini kanssa "pehmoversion" siitä, eli periaatteessa piiloleikkiä, jossa oli aikaa piiloutua niin kauan kunnes etsijä oli saanut tikut takaisin laudalle.
Tarhassa meillä leikittiin usein peukaloisen retkiä. Minä olin yleensä Siiri, se hanhi joka "laulaa" koko ajan, koska osasin kuulemma matkia sitä niin hyvin. Ainakin muitten mielestä, kun ulvoivat naurusta. Tämä samainen ystäväni jonka kanssa kerroin leikkineeni ihmissutta, oli Smirre-kettu, ja me lentelimme häntä karkuun. Kukaan ei tainnut olla Nils. ;D
No niin, antaa tulla vain sitten - mitä te olette leikkineet lapsina? Tai lapsempina?
"In a culture of beauty, the most beautiful are worshipped as gods." -Imperious Perfect