Gootti.net

Ulkoleikeistä muistan monenlaiset "roolileikit" joissa oltiin vaikka sotilaita, merirosvoja, agentteja, jotain avaruusmiehiä, länkkäreitä, rosvoja, poliiseja, ninjoja ja vaikka mitä. Vastassa oli sitten jotain kuvitteellisia vastustajia. Tärkeä osa niitä juttuja oli kaikenlaisten aseiden ja varusteiden kyhäily ja rakentelu. Niitä tehtiin puusta, muovista, pahvista, pellistä ja kaikesta mitä sattui löytymään. Muutaman kerran tuli ongelmia kun otettiin sellaista mitä olisi saanutkaan. Esimerkiksi kerran tehtiin samuraimiekka kaverin pikkuveljen vanhasta jääkiekkomailasta kun luultiin ettei se sitä enää käytä (mitäs ei ollut paikalla kun piti tehdä miekka, oma syynsä) Samoin rakennettiin sinko jostain putkesta kaverin isän autotallista ja selvisi että se putki oli just ostettu jotain remonttijuttua varten. No höh. Kai nyt sinko on tärkeämpi! :P Kaikenlaista sälää, pyssyjä, miekkoja, kilpiä ja muuta oli aika läjä. Aika meni siivillä eikä huolet painaneet. Monesti kaipaa sitä elämän huolettomuutta silloin.

Lainaus: Deadboy

Monesti kaipaa sitä elämän huolettomuutta silloin.

Äläpäs. Mutta tuo on hyvä syy vaikka liittyä johonkin keskiaikaseuraan niin pääsee taas mättämään miekoin ja pukeutumaan!

Maalaispoikana kesällä leikittiin tietysti ulkona, rakennettiin majoja ja jos kavereita oli enemmän niin leikittiin piilosta ja potkittiin palloa. Fantasialeikkejä ja sitä, mitä nykyään kait kutsutaan larppaamiseksi harrastettiin myös. Pisimmillään samaa leikkiä saatettiin leikkiä jopa viikko. Mallia haettiin mm. Tolkienin ja Le Guinin kirjoista. Sääntöjä oli vähän, mutta sitäkin enemmän hurjaa mielikuvitusta.

Myös historialliset leikit olivat in. Muistan, kun talvella piti odottaa, että isä auraisi korkeita lumikasoja pihan laidalle. Sinne sitten rakennettiin muinaisen Mykenen linnoitus leijonaportteineen ja kuiluhautoineen.

Sotaisiakin leikit saattoivat olla, miekkailua ym. Talvella tietysti lumisotaa ja kukkulan kuningasta.

Naapurissa mansikkavarkaissa käyminen oli erityisen jännää.

Sisätiloissa ei ollut legojen voittanutta. Siihenkin liittyi vahva lautapelillinen elementti, kun sadat palikat ja lego-äijät kävivät päiväkausienkin mittaisia taisteluja olohuoneen matolla, äidin vastustuksesta huolimatta

Tietokoneilla puuhailu alkoikin sitten 1980-luvun puolessa välissä, ja sitä harrastettiin niin kotona kuin kavereillakin. Siihen aikaan oli käytössä useampia eri 8-bittisiä koneita: C-64, Spectrum, MSX ym.

Lainaus: Iiriva

Mutta noitien käsikirja oli kova juttu!

Niin oli. Muistan olleeni neljännellä luokalla, kun kaikki sitä lukivat ja jonot kirjastossa olivat melkoiset. Käsikirja oli niin rankka, että sitä piti lukea salaa. Luulisin, että tämä kirja oli lähes yhtä suuri vaikuttaja sille, että valitsin opiskelualakseni uskontotieteen ja kansanperinteen, kuin myöhemmin kahlattu New Larousse Encyclopedia of Mythology.

Lainaus: SatanMyMaster

Muistan lapsuudestani sen, että en ikinä leikkinyt barbeilla, kotista, tms., vaan poikkeuksellisesti (ainakin muiden tyttöjen näkökulmasta)poikien kanssa. Leikittiin aina jtn sotaa tai sellaista. Siitä on varmaan tullut tämä nykyinen väkivaltaisuuteni.

me leikittiin aina talvella kavereiden(minä, miun pikkuveli + pikkuveljeni ikäinen tyttö + hänen miun kanssa saman ikänen isoveli) erästä pleikkarin tappelupeliä ja jääkiekkoa(ilman luistimia etupihalla). jqa on sitä sotaakin tullut leikittyä. ja halloweeninä (hieman jo vanhempana tosin ja ehkä vieläkin) vamppyyreitä sun muita mukavia

Mä oon leikkiny vaikka mitä. En ees muista. Ne oli aina mitä ihmeellisimpiä leikkejä. Silloin oli hyvä mielikuvitus. Nykyään vihaan leikkejä.

Lainaus: Iiriva

Mutta noitien käsikirja oli kova juttu!

Niin oli Mä oon lukenu just sitä, mis on se kallo kannes Olin ainut meidän ala-asteelta, joka aina lainas sen kirjastoautosta

Lainaus: Evelyn

Lainaus: Iiriva
Mutta noitien käsikirja oli kova juttu!

ja kun tuli joskus se Siskoni on noita-sarja ja sitähän meikäläinen tykkäs katsoa niin tein itselleni oman Varjojen Kirjan. tietystikkään se ei ollut niin hieno kuin se niiden Varjojen Kirja.

Mitäkö leikin pienenä ? No, minä olin sitten se tyttömäinen poika. Leikin nukkejen kanssa, yms, sen sijaan että olisin leikkinyt autojen kanssa... Koti-leikit oli kans semmosia missä itse olin mukana

Niin, ja sitten oma leikkini oli semmonen että kiipesin ränniä pitkin päiväkodin katolle ja tulin paloportaita alas

Kaikkea muutakin toki, mutta tässä nämä pääleikit mitä tuli leikittyä.

Voi, niitä leikkejä oli vaikka minkälaisia, lähinnä riippuen siitä, kenen kanssa leikittiin. Serkkupoikien kanssa leikittiin paljon pikkuautoilla, dinoilla yms. tai sitten leikittiin jotain ulkoleikkejä kuten purkkista tai käpysotaa, tai ihan vain seikkailtiin metsissä. Sellainen oli kiva, missä mentiin meidän varastoon (jossa on kaikenlaista roinaa), laitettiin valot pois, mentiin piiloon rojun sekaan ja joku sai etsiä. Pidimme myös paljon piirustuskilpailuja. Yleensä minä ja vanhempi serkkuni voitettiin. Pleikkarin tultua pidimme paljon Tekken-matseja tyyliin "seuraava pelaa voittajaa vastaan".

Parhaan kaverini kanssa leikittiin kaikenlaista, mutta vähemmän leluilla kuin esim. kaikenlaisia roolileikkejä (tosin niitä Kinder-munien pikku-ukkoja ei voittanut mikään). Joskus leikimme vammaisia. Joo-o, ne jutut meni kyllä välillä vähän yli. Sitten meillä oli pirukerho ja vampyyriklubi, kai niitäkin jonkinlaisiksi leikeiksi voisi kutusa. Kerroimme niissä erilaisia kummitusjuttuja ja keskustelimme pelottavista/yliluonnollisista asioista.

Siskon ja muiden randomiempien kavereiden kanssa leikittiin pitkään ja hartaasti erilaisilla leluilla, mm. poneilla, Playmobileilla yms. mutta tosi harvoin barbeilla tai muilla nukeilla (tai "tyttöjen" leluilla).

kun mä olin pieni leikin aina vain ppoikien leluilla
mua ei barbiet kiinnostanu