Gootti.net

Mitä sinä leikit pienenä?

Kirjoittanut: Zodiac (Jäsen)
  • #21
  • Arvo: Edistynyt
  • Lähetetty: 01.10.2007 02:24
Perusleikkien - 10 tikkua laudalla, piilonen, jalkapallo jne. - lisäksi tuli leikittyä salaisia agentteja (muistan kun veljeni ja yhden Kallen kanssa käveltiin kadulla kumarassa, kun linnut olivat urkkijoita tj eivätkä saaneet nähdä meitä ), hengattiin paperinkeräyslaatikoissa ja kaiveltiin niistä virsikirjoja ynnä muuta, vaklaamista eli ihmisten - sekä tuntemattomien että tuttujen - seuraamista. Vaarallisin leikki oli tuulisena päivänä muovipussin perässä juokseminen valtatien varrella, aika hyvä tuuri oli ettei käynyt huonosti. Vesisotia tuli kesäisin aina käytyä, ja jonkin kesän suurin hitti oli sadevesitynnyreiden päällä seisominen ja kävely. Muovipusseista tehtiin leijoja. Pienempinä leikittiin kauppaa (muttei koskaan kotia, se oli aina kauppa) ja isompina pelattiin enemmän ja vähemmän alkeellisia tietokonepelejä. Tai veljeni ja Kalle pelasivat, kun minä hävisin aina niin nopeasti ja menin lukemaan Aku Ankkoja.

Nukeilla en ole ilmeisesti ikinä tykännyt leikkiä; äitini kertoo minun paiskoneen kaikki nukkeni kellarin portailta kellariin, itse taas muistan kun piilouduin kerrossängyn yläsänkyyn ja leikkasin nuken mahan saksilla auki, kun tarvitsin vanua johonkin omaan tsydeemiini.

Tahtoisin kyllä ihan mielettömästi taas leikkiä. Ei mitään kotia tai mitään muuta eläytymiskykyä vaativaa, mutta 10 tikkua laudalla, vesisotaa, pesistä. Jotain tuommoista kivaa. Kaikki on niin tylsää ja etukäteen suunniteltua nykyään, lapsena oli kivaa kun pystyi ihan milloin tahansa kävelemään kaverin ovelle kysymään "voikko olla?" ja 5 min päästä oli jo jotain hauskaa tekeillä.
Kirjoittanut: Nina (Jäsen)
  • #22
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 01.10.2007 13:27
Leikittiin pienenä naapurin lasten kanssa barbeilla tai My Little Poneilla. Kaverilla oli kerrossänky, jonka reunan yli aina barbit teki itsemurhia mm.hirttäytymällä. Joskus sain barbin, jonka mukana tuli jonkilainen hiusvärintapainen geeli. Leikittiin sitten että se on verta ja roiskittiin väriä ympäri kylppäriä, kun joku barbeista alkoi oikein psykopaatiksi xD
Psykopaatit, sarjamurhaajat, vampyyrit ja mutantit kuuluivat 5v.ninan ja sen kavereiden leikkeihin yllättävä usein.
Jälkeenpäin ajateltuna ei kuulosta kovin terveeltä toiminnalta.

Parhaan kaverini kanssa sekoiteltiin joskus ala-asteella ämpäriin kaikkea epämääräistä kylpyhuoneen kaapeista ja keittiöstä löytyvää. Sörsselin rakenne ja ulkonäkö aiheuttivat kuvottavuudellaan ja käyttötavoillaan viihdettä tunneiksi(esim. kerran teimme perunajauholimaa ja pistimme sitä naapurin kukkapenkkiin ison köntän). Kun sekoituksella oli leikitty tarpeeksi se piti aina hävittää jälkiä jättämättä ennenkuin vanhemmat tulivat kotiin :P

Normaalit lasten leikit meni minun osaltani ihan ohi, kun vastustin kaikkia joukkuelajeja, eikä minua ikinä valittu mukaan mihinkään joukkueeseen muutenkaan, koska olin tarhassa ja koulussa aina ihan omissa maailmoissani. Saatoin leikkiä yksin My little poneilla tuntikausia välittämättä sen kummemmin ulkomaailmasta.
Kirjoittanut: Kuunsilta (Valokuvavastaava)
  • #23
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 01.10.2007 13:51

Lainaus: Nina

(esim. kerran teimme perunajauholimaa ja pistimme sitä naapurin kukkapenkkiin ison köntän).


mä oon joskus jotain samaa tehny, asuttiin joskus sellases rivarilähiös (eka asunto suomes) ja siel joku vanha kääkkä sano et ei saatu juosta ja huutaa kun leikittiin hippaa, mentiin keittiöön ja tehtiin just jotain perunajauho+vesilimaa ja pistettiin sinne kääkän portaille
Kirjoittanut: Moruganna (Aktiivi)
  • #24
  • Arvo: Mahtigootti
  • • Muokkasi: Moruganna
  • Lähetetty: 01.10.2007 13:57
Minä rakastin pienenä tehdä majoja jokapaikkaan.
Kesällä rakennettiin jonnekin oikein suuren kuusen alle maja, seinät tehtiin pistämällä keppejä pystyyn ja kuusenoksia niiden päälle sitten, monesti lisättiin vielä sammalta joukkoon ettei näy seinistä läpi.
Talvella taas rakennettiin lumikasojen sisälle kaikkia tunneleita ja mökkejä, sitten sinne oli kiva viedä joku kynttilä sisälle ettei ollut pimeää.

Hevostyttö kun olen pienestä asti ollut, niin leikin tietysti hirveästi heppaleikkejä. (useimmiten yksin, koska minulla ei ollut ainuttakaan heppafanikaveria)
Minulla oli aivan hillitön hevoskokoelma, niitä heppoja oli varmasti lähemmäs sata, ja niistä valitsin sitten aina 20-30 suosikkiani, tein niille talleja ja jaoin jokaiselle omat varusteet.
Kaikkein parhaiten muistan että kärpäskimo arabi Beautiful Primanka oli minun ehdoton suosikki. Sen jälkeen tuli Shire-perhe Dark Princess, Pride's Song ja niiden varsa Green Eyes. Sitten oli angloarabi Tähdenlento, täysiveriset arabialaiset Fanni ja Midnight Eileen. Jokainen noista on Grand Ghampions-merkkinen, ja pidin niistä juuri siksi että CG-hevoset on tehty niin aidonnäköisesti esittämään omaa rotuaan.

Jos en leikkinyt leikkihevosilla ratsastuskisoja, arabisiittolaa tai muita tallijuttuja, niin olin rakentamassa pihalla esteitä keppihevosilleni, joista suosikkikepparini oli tietysti arabitamma, jonka olin saanut kaksi vuotiaana lahjaksi ruotsista. Keppareilla muistan hyppineeni 70-80cm esteitä, ja ilman keppihevosta (kukkapurkit etukavioina, ja sitten "neljäjalkaisena" laukaten) yli metrin esteitä. (Kokeilin tuossa kuukausi sitten, että millaisia esteitä pääsisin nyt sillä tavalla, niin mittanauha kertoi että 120cm esteen hyppäsin)

Mummolassa olin myös hyvin usein, ja yleensä olimme paljon reissussa (yleisimmin Ruotsissa sukulaisten luona), ja Ruotsissa en paljon muiden lasten kanssa voinut leikkiä kun ei hirveästi ymmärretty toisiamme Leikkipuistossa kyllä tehtiin kaikenlaisia hiekkakakkuja, kiikuttiin jne. mutta siihen se jäikin.

Pikkuserkkuni kanssa tehtiin aina jotain radiolähetyksiä vanhaan kasettinauhuriin. Kuljettiin sen kanssa jossakin metsässä, ja kerrottiin kaikenlaisista eläimistä mitä nähtiin. Lisäksi teimme poliisiradiota, jossa kerroimme kaikista "epäilyttävistä henkilöistä" joita näimme ja varoitimme kansalaisia.
Minulla on vieläkin tallessa joitakin "lähetyksiä"

Kylpyammeessa suosikkileikkini oli nakata pussillinen kinder-yllätysleluja ammeeseen, ja sukeltaa ne sitten suulla pois sieltä. Yleensä minun kylpeminen menikin siihen, että ne lelut oli kylvyssä, ja minä ammeen ulkopuolella sukeltamassa niitä pois sieltä

Mitähän vielä. Paljon minä olen leikkinyt lapsena, ja äiti kertoi että minulla oli seitsemän mielikuvitusystävää, jotka aina tekivät kaikki ne ilkeydet, enkä tietenkään minä (Kuten naulasivat naulan korkkimattoon, sotkivat vessan kaakelit kynsilakalla, leikkasivat espanjasta tuodun silkkimekon palasiksi, purivat feikki-my little ponyn korvan poikki...)
Kirjoittanut: SatanMyMaster (Jäsen)
  • #25
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 03.10.2007 08:05
Muistan lapsuudestani sen, että en ikinä leikkinyt barbeilla, kotista, tms., vaan poikkeuksellisesti (ainakin muiden tyttöjen näkökulmasta)poikien kanssa. Leikittiin aina jtn sotaa tai sellaista. Siitä on varmaan tullut tämä nykyinen väkivaltaisuuteni.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 03.10.2007 12:22
Ihana aihe!

No tuotas...

Ihan pienenä tuli päiväkodissa leikittyä niitä tavallisia hippoja sun muita, mutta menin myös yhden pojan kanssa naimisiin ainakin kahdesti. Oli myös monia muita pukuleikkejä, oltiin tyttöjen kanssa hienoja rouvia ja vietettiin kahvikutsuja sun muita.

Ala-asteikäisenä leikin sitten enemmän. Ensimmäisellä luokalla, kun meitä oli pienen paikkakunnan pienessä koulussa vain 10 ekaluokkalaista, viisi poikaa ja viisi tyttöä, olin aina vain poikien kanssa. Ne neljä muuta tyttöä olivat tietysti aina parhaat kaverukset keskenään, ja minut jätettiin ulos, mutta eihän se minua haitannut. Siellä minä leikin poikien kanssa omakeksimäämme krokotiili-leikkiä, rosvoa ja poliisia sun muuta sellaista. Kerran koulussa keksimme poikien kanssa jopa "hypätä bentsiä", eli kun koulun vieressä oli jyrkkä mäki, sidoimme pitkän narun toiseen nilkkaan ja toisen koulun pyykkitelineeseen ja hyppäsimme mäkeen. Minä voitin kuulemma, koska se "näytti aidoimmalta" - minä kun hyppäsin vain naama edellä vatsalleni mäkeen ottamatta yhtään käsillä vastaan! Hurja tyttö.

Vuotta myöhemmin minäkin jo sain osallistua muiden tyttöjen hevosleikkeihin. Osa oli hevosia ja osa tietysti omistajia. Hyppynarut vain kainaloiden alta ja toinen piti niistä kiinni ja siellä sitten juostiin yhdessä mukamas ratsastaen ja hypeltiin esteitä koulun alueella olevassa pöpelikössä oksien yli. Jee. Ja tietysti sitten olivat nämä normaalit pitkät hyppikset ja sik-sak-sokkelot sun muut.

Kun kolmannesta ylöspäin rakennettiin pikkuruisen Pusulan keskustaan uusi koulu ja suljettiin muutama piskuinen siitä lähistöltä, oli meitä kolmosia jo lähes kolmekymmentä! Siinä sitten uuden koulun pihalle hyppelimme narua ja kehitimme erilaisia pelejä keinuilla ja palloilla. Tulipas muuten mieleen, että inhosin tervapata-leikkiä pienenä, koska inhosin sitä tervapata-ympyrän ympäri juoksemista! >.< Ja joskus tervapadan leikkiminen oli pakollista liikuntatunneilla. :/

Minulla ja pikkusiskollani oli naapuruston suurin ja hienoin barbie-koti. Muut olivat kuulemma kateellisia! Rakensimme sen itse yhteen hyllykköön. Neljä kerrosta ja 8 huonetta siinä oli, ja kaikki huoneet kuulemma olivat hienoja, kiitos barbie-tavarasettien. Barbie-tavaraa meillä olikin sitten monta laatikkoa, koska meitä on neljä siskoakin. Kaksi laatikkoa oli pelkästään vaatteille, toiset kaksi pikkutavaralle, taas kaksi isoille tavaroille ja kaksi barbie-nukeille. Nukkeja meillä sitten olikin se yli 20, koska monta tavaraa ja barbieta olivat isosiskojemme vanhoja. Ja oli sellainenkin hyöty, että kun minä olin puukässässä, nikkaroin sinne barbie-taloomme mm. toisen ruokapöydän ja lisää sänkyjä, hyllyn ja jopa pienen, täysin toimivan ja kannella suljettavan lelulaatikon pikkulapsille. Puinen terassi ja portaatkin oli. Barbeilla saatoin leikkiä pikkusiskoni kanssa tunteja päivittäin, lempileikkimme kun oli. Barbie-taloja oli loppujen lopuksi 3, kun tavaraa ja barbeja oli niin paljon ja pitihän ydinperheellä olla naapureita ja kavereita! Kaikki pitivät vanhasta, pinkistä amerikanraudastamme (oi miten komea avo vieläpä ja sen suuren takaluukun sai auki!) ja toinenkin auto oli: upeas, suurempi ja uudempi, vihreänsinertävä avo, jossa matkusti hyvin yhtä aikaa 5 nukkea. Ovet sai auki, samoin turvavyöt, ja kun painoi kojelaudassa olevaa kasettia kasettisoittimessa, se alkoi soittaa musiikkia. Ja toimiva äänitorvikin siinä oli! Ja olohuoneen valkoinen flyygeli oli talon ylpeys.

Barbie-leikkimme jäivät itseasiassa vasta silloin kun minä olin kuudennella ja pikkusiskoni neljännellä, koska muutimme. 3 täysikokoista muuttolaatikkoa täynnä barbietavaraa ovat edelleen autotallissamme. Emme rakentaneet taloa enää uudestaan, koska emme ottaneet sopivaa hyllyä mukaan. Mutta suunnitelmissa olisi rakentaa kun barbie-talo taas vanhempiemme luo sitten, kun se on mummila.

Ala-asteella muita lempileikkejämme naapurin tyttöjen kanssa oli noita- ja vampyyrileikit. Meillä kun on erittäin suuri roolivaatelaatikko, sieltä sitten löytyi vaatetta noidille ja vampyyreille. Minullakin oli pitkä ja musta vuorisilkkihame ja musta viitta, ja nykyään käytän sitä hametta ihan normaalina vaatteenani. ( se on ollut itseasiassa muutamissa miiteissäkin päällä ) Leikkimökissämme sitten teimme sotkukeitoksiamme kuin kunnon noidat konsanaa, katossa roikkui kasvejakin kuivumassa. Omistin myös paljon kaikenmaailman muoviötököitä ja ölliäisiä, sillä olin tavattoman kiinnostunut kaikesta sellaisesta. Lähimetsässä sitten oli ihan noitakoulu ja kaikkea.

Sitä noitakoulua itseasiassa leikimme jo kauan ennen kuin kukaan oli kuullukaan Harry Pottereista. Sitä ennen tuli tv:stä sarja, joka kertoi tyttöjen noitakoulusta ja saimme siitä ideamme. Voitte vain uskoa, miten upean "koulun" saimme rakennettua talomme takametsään, kun partiolaisena minulla oli taito rakentaa majoja ja siellä on loistavia kallioita.

Yhtälailla kun leikin tyttöjen kanssa barbeilla, kävin mysö ajelemassa poikien kanssa kauko-ohjattavilla autoilla. Minä itseasiassa jyräsin kaikkien poikien autot, koska minulla oli suurin ja nopein auto! Leikin myös polkupyöräillessa moottoripyöräpoliisia.

Joskus takapihalle leikimme myös naapurin tyttöjen kanssa yksinhuoltajaäitejä. Kaikilla oli vauvanukke tai kaksi ja teimme pihatuoleista "mini-vanin" asettamalla niitä hienosti peräkkäin. Siellä sitten ajelimme lapsiemme ja tavaroidemme kanssa pysähtyen välillä tankkaamaankin ja haukuimme tietysti entisiä miehiämme. Minä yleensä ajoin, koska olin vanhin. Metsässä tuli muuten myös leikittyä kaiken maailman selviytymisseikkailuja, ja minä olin itseasiassa aika usein olevinaan poika, ihan omasta tahdostani.

Paras leikki kyllä ikinä oli se, että kerran pikkusiskoni ja minä leikimme samanikäisten serkkupoikiemme kanssa maatilaa. Roolivaatelaatikosta löytyi tietysti hienot vaatteet emännille, mutta pojat löysivät isosiskojemme satubalettivuosilta hassut, keltaiset kanapuvut. He sitten juoksentelivat pihalla kanoina ja me kaitsimme heitä, välillä jopa lypsäen lehmiä, eli niitä samoja pihatuoleja jotka toimivat aiemmin auton penkkeinä. Lapsilla on ihana mielikuvitus, ja onneksi minä en ainakaan ole kadottanut sitä!

Lisääkin olisi kerrottavaa, mutta taidanpa jättää tähän, kun ei tätä kukaan muutenkaan jaksa lukea. Ihania tarinoita lapsuuden leikeistä on kyllä aiemmin.
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 03.10.2007 13:09

Lainaus: Iiriva

Sitä noitakoulua itseasiassa leikimme jo kauan ennen kuin kukaan oli kuullukaan Harry Pottereista. Sitä ennen tuli tv:stä sarja, joka kertoi tyttöjen noitakoulusta


Itse asiassa se (uskomattoman kökkö sarja) tuli vasta pari vuotta sen jälkeen, kun Philosopher's stone oli jo julkaistu englanniksi. Otin aikoinaan asiasta selvää, kun tulin itse katsoneeksi sarjaa, ja harmitti, että olivat niin menneet Potteria plagioimaan, ja vielä kehnosti.
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 03.10.2007 13:12

Lainaus: Heetteri


Itse asiassa se (uskomattoman kökkö sarja) tuli vasta pari vuotta sen jälkeen, kun Philosopher's stone oli jo julkaistu englanniksi. Otin aikoinaan asiasta selvää, kun tulin itse katsoneeksi sarjaa, ja harmitti, että olivat niin menneet Potteria plagioimaan, ja vielä kehnosti.


No juu, niin se taisikin olla. Muistin juuri, että olin lukenut jo sen Viisasten kiven ennen kuin villitys tulikaan. Mutta kukaan muu siellä tuppukylässä ei silti ollut vielä kuullutkaan Harry Pottereista, sain sen kirjan lainaksi Vantaalla asuvalta serkultani Mutta englanniksi en tietenkään, suomeksi kyllä. Mutta en nyt enää jaksa muistaa, luinko ensin vai näinkö sarjan. Mutta noitien käsikirja oli kova juttu!
Kirjoittanut: Heetteri (Ex-inkvisiittori & Miss Halloween 2008)
  • Lähetetty: 03.10.2007 13:26

Lainaus: Iiriva

Mutta noitien käsikirja oli kova juttu!


Ai juma, sekö missä oli se kallo kannessa? Vähänkö pelkäsin että joku sininen pää tulee leijumaan sänkyni yläpuolelle, tai että joku kirkuva pääkallo lentää huoneen poikki, tai vampyyri tulee ja puraisee yöllä...
Kirjoittanut: Iiriva (Miss Halloween 2006 & 2007)
  • Lähetetty: 03.10.2007 13:33

Lainaus: Heetteri

Ai juma, sekö missä oli se kallo kannessa? Vähänkö pelkäsin että joku sininen pää tulee leijumaan sänkyni yläpuolelle, tai että joku kirkuva pääkallo lentää huoneen poikki, tai vampyyri tulee ja puraisee yöllä...


Sekin. Niitä on parikin eri kirjaa samalla nimellä. O.o Itse pidin enemmän eräästä punaisesta, jossa oli ohjeita vaatteisiin, taika-esineisiin ja omaan taloon sekä reseptejä hauskoihin ruokiin hyvillä kuvituksilla!

Muoks: tai sitten se oli suuri noitatieto, hupaisa kirja kuitenkin. Voisi yrittää etsiä, kun on tuo halloweenkin tulossa...
Viesti

Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 17.09.2015 09:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 362 henkeä!
Järjestä treffit