Tulihan sitä leikittyä vaikka mitä mutta kaikkein parhaiten mieleen on jäänyt talvella naapurinlasten kanssa harrastetut koiravaljakkokisat.
Meillä jokaisella oli omat potkukelkat, joilla me sitten viiletettiin pitkin pihaa ja kuviteltiin, että meillä oli omat koiravaljakot, jotka vetivät niitä kelkkoja.
Tuohon leikkiin saimme muistaakseni inspiraation Baltosta, joka oli tuolloin yksi minun suosikkielokuviani.
Meillä oli jopa omat nimet kaikille niille mielikuvituskoirille ja minun oma suosikkini oli siperianhusky nimeltään Nelli.

Sitten talvisin käytiin naapuriston poikien kanssa viereisellä mätsämäellä laskettalemassa pulkkien ja kelkkojen kanssa.
Tuosta on parhaiten jäänyt mieleen se, kun minä halusin huomionhakuisena esittää kovempaa tyttöä, kuin mitä olinkaan ja uhittelin aina uskaltavani laskea kaikki ilkeimmän näköiset ja liukkaimmat mäet ihan tuosta vaan.
Silloin tuli ajettua puuta päin aika monta kertaa.
Kesäisin meillä oli aina omia majoja tuossa talomme viereisessä pikku metsikössä, jossa leikimme keijuja, menninkäisiä ja kaikkia mitä ihmeellisempiä örrimöykkyjä.
Siitäkin oli aina kisaa naapureiden kanssa, että kuka saisi tehtyä kaikista makeimman ja tyylikkäimmän majan.

Pikkusiskon kanssa tuli usein leikityksi barbileikkejä.
Melkein joka päivä tuli järjesteytyksi barbien kauneuskilpailuja ja minä mökötin loukkaantuneena siitä, kun siskon barbie mukamas voitti aina kaikki kilpailut.
Olin todella kilpailukeskeinen kakara.
"She wore far too much rouge last night and not quite enough clothes. That is always a sign of despair in a woman."
- Oscar Wilde