Ihana aihe!
No tuotas...
Ihan pienenä tuli päiväkodissa leikittyä niitä tavallisia hippoja sun muita, mutta menin myös yhden pojan kanssa naimisiin ainakin kahdesti. Oli myös monia muita pukuleikkejä, oltiin tyttöjen kanssa hienoja rouvia ja vietettiin kahvikutsuja sun muita.
Ala-asteikäisenä leikin sitten enemmän. Ensimmäisellä luokalla, kun meitä oli pienen paikkakunnan pienessä koulussa vain 10 ekaluokkalaista, viisi poikaa ja viisi tyttöä, olin aina vain poikien kanssa. Ne neljä muuta tyttöä olivat tietysti aina parhaat kaverukset keskenään, ja minut jätettiin ulos, mutta eihän se minua haitannut. Siellä minä leikin poikien kanssa omakeksimäämme krokotiili-leikkiä, rosvoa ja poliisia sun muuta sellaista. Kerran koulussa keksimme poikien kanssa jopa "hypätä bentsiä", eli kun koulun vieressä oli jyrkkä mäki, sidoimme pitkän narun toiseen nilkkaan ja toisen koulun pyykkitelineeseen ja hyppäsimme mäkeen. Minä voitin kuulemma, koska se "näytti aidoimmalta" - minä kun hyppäsin vain naama edellä vatsalleni mäkeen ottamatta yhtään käsillä vastaan!
Hurja tyttö.
Vuotta myöhemmin minäkin jo sain osallistua muiden tyttöjen hevosleikkeihin. Osa oli hevosia ja osa tietysti omistajia. Hyppynarut vain kainaloiden alta ja toinen piti niistä kiinni ja siellä sitten juostiin yhdessä mukamas ratsastaen ja hypeltiin esteitä koulun alueella olevassa pöpelikössä oksien yli. Jee. Ja tietysti sitten olivat nämä normaalit pitkät hyppikset ja sik-sak-sokkelot sun muut.
Kun kolmannesta ylöspäin rakennettiin pikkuruisen Pusulan keskustaan uusi koulu ja suljettiin muutama piskuinen siitä lähistöltä, oli meitä kolmosia jo lähes kolmekymmentä! Siinä sitten uuden koulun pihalle hyppelimme narua ja kehitimme erilaisia pelejä keinuilla ja palloilla. Tulipas muuten mieleen, että inhosin tervapata-leikkiä pienenä, koska inhosin sitä tervapata-ympyrän ympäri juoksemista! >.< Ja joskus tervapadan leikkiminen oli pakollista liikuntatunneilla. :/
Minulla ja pikkusiskollani oli naapuruston suurin ja hienoin barbie-koti. Muut olivat kuulemma kateellisia!
Rakensimme sen itse yhteen hyllykköön. Neljä kerrosta ja 8 huonetta siinä oli, ja kaikki huoneet kuulemma olivat hienoja, kiitos barbie-tavarasettien. Barbie-tavaraa meillä olikin sitten monta laatikkoa, koska meitä on neljä siskoakin. Kaksi laatikkoa oli pelkästään vaatteille, toiset kaksi pikkutavaralle, taas kaksi isoille tavaroille ja kaksi barbie-nukeille. Nukkeja meillä sitten olikin se yli 20, koska monta tavaraa ja barbieta olivat isosiskojemme vanhoja. Ja oli sellainenkin hyöty, että kun minä olin puukässässä, nikkaroin sinne barbie-taloomme mm. toisen ruokapöydän ja lisää sänkyjä, hyllyn ja jopa pienen, täysin toimivan ja kannella suljettavan lelulaatikon pikkulapsille. Puinen terassi ja portaatkin oli. Barbeilla saatoin leikkiä pikkusiskoni kanssa tunteja päivittäin, lempileikkimme kun oli. Barbie-taloja oli loppujen lopuksi 3, kun tavaraa ja barbeja oli niin paljon ja pitihän ydinperheellä olla naapureita ja kavereita! Kaikki pitivät vanhasta, pinkistä amerikanraudastamme (oi miten komea avo vieläpä ja sen suuren takaluukun sai auki!) ja toinenkin auto oli: upeas, suurempi ja uudempi, vihreänsinertävä avo, jossa matkusti hyvin yhtä aikaa 5 nukkea. Ovet sai auki, samoin turvavyöt, ja kun painoi kojelaudassa olevaa kasettia kasettisoittimessa, se alkoi soittaa musiikkia. Ja toimiva äänitorvikin siinä oli! Ja olohuoneen valkoinen flyygeli oli talon ylpeys.
Barbie-leikkimme jäivät itseasiassa vasta silloin kun minä olin kuudennella ja pikkusiskoni neljännellä, koska muutimme. 3 täysikokoista muuttolaatikkoa täynnä barbietavaraa ovat edelleen autotallissamme. Emme rakentaneet taloa enää uudestaan, koska emme ottaneet sopivaa hyllyä mukaan. Mutta suunnitelmissa olisi rakentaa kun barbie-talo taas vanhempiemme luo sitten, kun se on mummila.
Ala-asteella muita lempileikkejämme naapurin tyttöjen kanssa oli noita- ja vampyyrileikit. Meillä kun on erittäin suuri roolivaatelaatikko, sieltä sitten löytyi vaatetta noidille ja vampyyreille. Minullakin oli pitkä ja musta vuorisilkkihame ja musta viitta, ja nykyään käytän sitä hametta ihan normaalina vaatteenani. ( se on ollut itseasiassa muutamissa miiteissäkin päällä
) Leikkimökissämme sitten teimme sotkukeitoksiamme kuin kunnon noidat konsanaa, katossa roikkui kasvejakin kuivumassa. Omistin myös paljon kaikenmaailman muoviötököitä ja ölliäisiä, sillä olin tavattoman kiinnostunut kaikesta sellaisesta. Lähimetsässä sitten oli ihan noitakoulu ja kaikkea.
Sitä noitakoulua itseasiassa leikimme jo kauan ennen kuin kukaan oli kuullukaan Harry Pottereista. Sitä ennen tuli tv:stä sarja, joka kertoi tyttöjen noitakoulusta ja saimme siitä ideamme. Voitte vain uskoa, miten upean "koulun" saimme rakennettua talomme takametsään, kun partiolaisena minulla oli taito rakentaa majoja ja siellä on loistavia kallioita.
Yhtälailla kun leikin tyttöjen kanssa barbeilla, kävin mysö ajelemassa poikien kanssa kauko-ohjattavilla autoilla. Minä itseasiassa jyräsin kaikkien poikien autot, koska minulla oli suurin ja nopein auto! Leikin myös polkupyöräillessa moottoripyöräpoliisia.
Joskus takapihalle leikimme myös naapurin tyttöjen kanssa yksinhuoltajaäitejä. Kaikilla oli vauvanukke tai kaksi ja teimme pihatuoleista "mini-vanin" asettamalla niitä hienosti peräkkäin. Siellä sitten ajelimme lapsiemme ja tavaroidemme kanssa pysähtyen välillä tankkaamaankin ja haukuimme tietysti entisiä miehiämme. Minä yleensä ajoin, koska olin vanhin. Metsässä tuli muuten myös leikittyä kaiken maailman selviytymisseikkailuja, ja minä olin itseasiassa aika usein olevinaan poika, ihan omasta tahdostani.
Paras leikki kyllä ikinä oli se, että kerran pikkusiskoni ja minä leikimme samanikäisten serkkupoikiemme kanssa maatilaa.
Roolivaatelaatikosta löytyi tietysti hienot vaatteet emännille, mutta pojat löysivät isosiskojemme satubalettivuosilta hassut, keltaiset kanapuvut. He sitten juoksentelivat pihalla kanoina ja me kaitsimme heitä, välillä jopa lypsäen lehmiä, eli niitä samoja pihatuoleja jotka toimivat aiemmin auton penkkeinä.
Lapsilla on ihana mielikuvitus, ja onneksi minä en ainakaan ole kadottanut sitä!
Lisääkin olisi kerrottavaa, mutta taidanpa jättää tähän, kun ei tätä kukaan muutenkaan jaksa lukea. Ihania tarinoita lapsuuden leikeistä on kyllä aiemmin.
Vah! Denuone latine loquebar? Me ineptum. Interdum modo elabitur.
Goottifoorumi: Yleiset korinat: Mitä sinä leikit pienenä?