Ennen onnistuin tappamaan kaktuksetkin, mutta nyt olen ylpeä joulukaktuksestani ja kultaköynnöksestäni. Hyvin elävät nyt, kun muistan kastella ja ne ovat ikkunalla. Yöpöydältä rönsyilevä kultaköynnös on kyllä ihana
Molemmat kasvini kuuluivat edesmenneelle mummilleni. Juolukaktus oli silloin aikoinaan todella iso ja rönsyinen, melkein onnistuin tappamaan senkin kun oli liian hämärässä.
Pelastin kyllä viimeisen vihreän varren juurineen ja annoin sen ensin kasvattaa lisää juuria vedessä ja istutin sitten ruukkuun, nyt sillä menee hyvin. Ja luötaköynnöskin oli ennen melkein 4-metrinen, mutta se katkesi muutossa eikä taaskaan pitänyt entisestä, hämärästä huoneestani.
Sama juttu, annoin pienen pätjän kasvattaa juuria ja istutin senkin uudestaan, ja on se jo sentää puolimetrinen
Kyllä ne tuosta
Muuten en kyllä vihrepeukalo ole, vaikka toki tykkäisin olla :/ Ei vain aika ja raha riitä tässä vaiheessa enempiin kasveihin. Ehkä sitten tulevaisuudessa
Lihansyöjäkasvi ja lohikäärmepuu voisivat olla myöskin minun juttuni sitten isommasssa ja valoisammassa asunnossa!
Vah! Denuone latine loquebar? Me ineptum. Interdum modo elabitur.
Goottifoorumi: Yleiset korinat: Viherpeukaloita?