Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Masennus ja mielialalääkkeet

Kirjoittanut: Sire (Aktiivi)
  • #31
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 24.12.2007 13:46
Minä olen vajaat 2 kuukautta syönyt Sertralin Ratiopharm-nappeja. Taisivat kuulua näihin selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin (SSRI).

Ensimmäiset puolitoista viikkoa eivät olleet järin hohdokkaat, sivuvaikutuksina tuli huimausta, pahoinvointia, sekavuutta, unettomuutta ja päivällä väsymystä. Joskus meni puolet valveillaoloajasta haukotellessa. Sitten halutut vaikutukset alkoivat näkyä ja ovat auttaneetoikein mukavasti. Monen vuoden jälkeen tuntuu, että olen vihdoinkin elossa.

Tuon lisäksi olen käynyt psykologin juttusilla about viikon tai kahden välein, mutta en oikein osaa sanoa onko siitä ollut hyötyä. Aloitettuani lääkkeiden syömisen olen kyennyt puhumaan ongelmista sun muista oma-aloitteisesti ihmisille, ja se on auttanut paljon. Tuntuu todella hyvältä kun saa purettua ulos vaivaamaan jääneitä asioita vuosien ajalta.

Välillä pelottaa, mitä tapahtuu kun läkitystä lopetellaan. Olen yrittänyt saada asioita järjetettyä niin, että pystyisi sitten elämään niinkuin oikea ihminen ilman minkään sortin pillereitä.
Kirjoittanut: Cata (Aktiivi)
  • #32
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 24.12.2007 13:54

Lainaus: Sire

Välillä pelottaa, mitä tapahtuu kun läkitystä lopetellaan. Olen yrittänyt saada asioita järjetettyä niin, että pystyisi sitten elämään niinkuin oikea ihminen ilman minkään sortin pillereitä.


Täähän on aika oravanpyörä-ilmiö: ei voi olla varma, aiheuttaako serotoniinin vajaatoiminta masennuksen, vai masennus serotoniinin vajaatoiminnan. Sama juttu kuin unettomuudessa ja masennuksessa.

Näitä nappejahan joutuu mahdollisesti napsimaan koko elämänsä, jos olo ei muuten parane. Se ajatus tuntuu aika kamalalta, onko elämä ihan oikeasti tasokasta, jos joutuu elämään nappien voimalla?
Kirjoittanut: poison (Organisaattori)
  • #33
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 24.12.2007 14:06

Lainaus: Cata

Se ajatus tuntuu aika kamalalta, onko elämä ihan oikeasti tasokasta, jos joutuu elämään nappien voimalla?

Ainakin minun elämäni on oikein tasokasta, napeista huolimatta
Kirjoittanut: Sire (Aktiivi)
  • #34
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 24.12.2007 14:59

Lainaus: Cata

onko elämä ihan oikeasti tasokasta, jos joutuu elämään nappien voimalla?


On se minusta tasokkaampaa kuin elää masentuneena ja ongelmaisena koko ikänsä. Paras vaihtoehto tietenkin on kyetä elämään ilman tämäntyyppistä lääkitystä ja juuri siihen minä pyrinkin. Jos se ei mitenkään onnistu...antakee lääkettä. En halua palaa entiseen, se ei ollut elämää.
Kirjoittanut: DeadlyNightshade (Aktiivi)
  • #35
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 24.12.2007 15:12
Niin. Mielestäni lääkkeiden syömisessä ei ole mitään pahaa, jos ne helpottavat elämää.
Kirjoittanut: Jayne Dahmer (Aktiivi)
  • Lähetetty: 24.12.2007 15:56
Kymmenenvuotiaana hyppäsi jostain masennus tämän kaiffarin elämään. Lapsuudesta (Jos näin voi sanoa, kun en vieläkään ole täysi-ikäinen) en pahemmin mitään muista, ja muistikuvat hämärtyy koko ajan, johtuen erilaisista lääkkeistä joita minä vaahtosammuttimena söin. Ainakin näin minulle on sanottu, että lääkkeistähän tuo johtuu. Mitään erityisiä masennuslääkkeitä en ole (muistaakseni) syönyt ja nyt on alkanut taas se pentele nostella päätään. Tuossa vähän aikaa sitten oli sellainen jakso, jonka aikana istuin vain huoneeni sohvalla enkä liikkunut kuin kouluun, aina en sinnekkään. Ja jos joku erehtyi minulle soittamaan, hiljensin kännykän välittömästi. Tuntui vain ettei jaksa, katsotaan sitten joskus.
Kirjoittanut: kalmakalle (Aktiivi)
  • Lähetetty: 27.12.2007 14:59
Jayne Dahmer

Joskus se tekee henkilöstä riippuen ääri heilautuksia. Lääkkeiden tarkoitus on minimoda ja opettaa elimistö minimoimaan heilautukset, luulisin. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näin olen ymmärtänyt.
Kirjoittanut: DeadAngel (Nimetön)
  • Lähetetty: 28.12.2007 17:37
Mä en käytä nykyään enään mitään lääkkeitä. Lopetin itse niiden syönnin, vaikka ne joskus ehkä olisivatkin voineet jotain auttaa. En halunnut syödä, koska koin olevani tarpeeks "vahva" elämään ilman niitä.

Ylä asteella menin terveyden hoitajalle puhumaan pari vuotta kestäneestä pahasta olosta. Terveyden hoitaja sanoin kertovansa asiasta eteenpäin ja jonkin ajan päästä sain kutsu psykiatrille. Siellä sitten olen käynyt nyt noin vuoden kohta. Olen nyt siis amiksen ekalla.

Lopetin myös psykiatrilla käynnin, koska koulunkäynti menee pilalle sen takia että ole tärkeiltä tunneilta pois liikaa. Ja muutenkin ahdisti vaan käydä siellä. Ei ne tuntuneet mistään mitään tietävän. Jopa poikakaverinikin osaa auttaa paremmin. Hän on oikea pelastava enkelini!

Mutta niin niistä lääkkeistä siis. Sain puolen vuoden psykiatrilla käynnin jälkeen lääkkeitä. Ensin oli Cipralex, mutta se lopetettiin koska lisäsi vaan ahdistustani. Sitten tuli Ketipinor, jonka siis itse lopetin, koska aiheutti niin pahaa väsymysta. Ihan kun en jo valmiiksi olisi väsynyt. Lääkärini sanoin että jos Ketipinor ei auta niin sitten olisin osasto seuraava vaihto ehto. Mietin jo hetken että siihenkö suomen mieli ala lääkkeet loppuivat? Mutta meilläpäin nyt ei osata mitään auttaa.

Olen pärjännyt ihan hyvin ilman lääkkeitä, vaikkakin tää talvi ja pimeys ottaa kovasti voimille, mutta poikakaverin kans kyllä jaksetaan yhdessä.

Toivon hyvää vuoden vaihdetta ja tulevaa vuotta kaikille!
Koittakaa jaksaa ja pitäkää pää pystyssä!
Kirjoittanut: darkAngel (Aktiivi)
  • #39
  • Arvo: Platinagootti+
  • Lähetetty: 28.12.2007 18:20

Lainaus: DeadAngel

En halunnut syödä, koska koin olevani tarpeeks "vahva" elämään ilman niitä.

just tuon takia miä en haluaisi syödä lääkkeitä. haluaa vaan olla tarpeeksi vahva ilman. miä pelkään että joudun piakkoin syömään lääkkeitä. psykiatri olisi muuten hyvä vaihtoehto mutta kun on kaksoistutkinnon takia 42 tuntia koulua viikossa niin todennäköisesti lääkkeet tulee.

nyt kuitenkaan ei se lääkkeiden tulo pelota niin paljoa kun on lukenut muiden kokemuksista ja siitä että ne on auttanut.
Kirjoittanut: Swanette (Nimetön)
  • #40
  • • Muokkasi: Swanette
  • Lähetetty: 28.12.2007 20:51
Tuntuu oudolta selostaa näin henkilökohtaisesta asiasta julkisella foorumilla, mutta jos nyt kuitenkin sanon jotain tähänkin.

Käytin yhteen aikaan masennuslääkkeitä jonkinasteisen masennuksen ja paniikkihäiriön takia, mutta eivät ne oikein auttaneet. Jotenkin minua ihmetyttää se, että kun kävin silloin aikoinaan lääkärille puhumassa masennuksestani ja paniikkikohtauksista, hän vain määräsi samantien lääkereseptin ilman sen kummempia selvityksiä. Psykologille pääsin sitten myöhemmin. Hän oli todella mukava, mutta en osaa sanoa oliko sielläkään käymisestä niin suurta apua. Nykyisin en enää käytä mitään lääkkeitä enkä käy psykiatrilla tai psykologilla. Välillä on ollut aika vaikeaa, mutta tällä hetkellä pärjään ihan hyvin, tosin paniikkikohtauksia saan edelleen tietyissä tilanteissa.

Lainaus: DeadAngel

Jopa poikakaverinikin osaa auttaa paremmin. Hän on oikea pelastava enkelini!

Minulla on sama juttu oman poikaystäväni suhteen, hän osaa kuunnella ja auttaa minua paremmin kuin kukaan muu. Pitkälti juuri hänen ansiostaan voin tällä hetkellä paljon paremmin.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 2 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 13.04.2020 19:19, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 437 henkeä!
Järjestä treffit