Lainaus: kuopassa
Koulukiusaaminen loppuu kun lausutte kiusaajien kuullen maagisen lausahduksen: "Jokelankin kouluampujaa oli kiusattu".
Aika hyvä!

Lainaus: SirMarylee
Toinen on ehkä tämä: Mutsi kommentoi jatkuvasti syöntiäni ja kutsuu minua ihan kauniisti nimellä "läski". Kyllä lääkärini huomautti tästä äidillenikin jonkin aikaa sitten kun sairastin vielä anoreksiaa MUTTA EI! Tämä idiootti osannut muuta kuin jatkaa sitä ja nyt kuulee taas jokapäivä: Läski, norsu, läskiperse, ynnä muuta kivaa tai sitten "taas syöt" "taas syöt" "kun mari syö niin ruokaa pitää tehä koko armeijalle" NOJAA-A Pitäsköhän sitten olla syömättä?
Oma äitini tekee samaa, mutta ei onneksi nykyään enään tuossa samassa mittakaavassa. Loppui siinä vaiheessa kun aloin päivittäin mainitsemaan syömishäiriöt ja laihduttamisen haitat, muka epähuomiossa.
Tosin edelleen äiti tekee tuota isälleni. Joka päivä kuuluu huomautuksia tyyliin: "Joo, tuolla syönnillähän sitä varmasti laihtuukin." tms. Välilä iskee melkein kuvotus kun seuraa sivusta porukoiden ruokailua, äiti ei tuki suutaan hetkeksikään vaan valittaa jatkuvasti. Ok, isäni on ylipainoinen, mutta osaa aikuinen mies itse miettiä mitä suuhunsa laittaa.
Pahinta on että äiti on alkanut pikkuhiljaa laajentamaan tuota moittimista minun poikaystävääni. Jos esim tulemme meille kotiin limupullon tai karkkipussin kanssa, heti tulee merkitseviä katseita ukkoni vyötärölle. Ja lausahduksista kuten: "Voisitte mennä lenkille, ei tekis pahaa kummallekaan teistä." on tullut melkein päivittäisiä.
Olin yläaste aikoina tuon takia hilkulla sairastua anoreksiaan, onneksi tajusin ajoissa mihin olin ajautumassa.
Primadonna ja ilotyttö.