Löytyykö täältä goottien keskuudesta ketään joka harrastaisi ihan oikeiden kirjeiden kirjoittamista, vai onko kirjeet muuttuneet sähköiseen muotoon ja puhelinsoittoihin?
Minä olen harrastanut kirjeiden kirjoitusta lähestulkoon siitä asti kun olen kirjoittamaan oppinut, ja kirjoitan niitä edelleen. Sekaan on mahtunut kaikenmaailman kirjoittelijoita. Niitä, jotka kirjoittavat kolme riviä, sekä myös niitä, joiden kirjeet ovat täynnä ajatuksia ja tunteita. Minusta kirjeeseen kuuluu muutakin kuin ne perinteiset kuulumiset, juuri noita muiden ajatuksia on ihana lukea, ne tuovat kirjeeseen sitä tunnelmaa.
Minä olen ihan hulluna kirjeiden kirjoittamiseen, kirjoitan aina kun on vaan jotain mihin vastata. Kirjoitan parhaimmillaan yli 30 sivua tekstiä, A4 kokosilille papereille. Minua harmittaa toisinaan, kun saan vastauksia odotella kuitenkin niin kauan. Toisaalta ymmärrän, ettei koulujen ja töiden ohella ehdi, mutta jos ei moneen kuukauteen kuulu mitään, on se jo vähän jostain muustakin kiinni.
Mutta miten on teidän laitanne?
Ihmiselle on enemmän etua siitä, että kukin saa elää mielensä mukaan kuin että hänet pakotettaisiin elämään niin kuin kaikista muista näyttäisi parhaalta.
- J. S. Mill
TheSecret, harrastat siis kirjeenvaihtoa? Tuo on aika harvinaista näinä päivinä kun on vaivattomampiakin tapoja pitää yhteyttä ihmisiin. Toisaalta onhan niissä (käsin kirjoitetuissa) kirjeissä se oma viehätyksensä.
Itse en ole koskaan harrastanut kirjeenvaihtoa, enkä oikeastaan kirjeiden kirjoittamistakaan. Yleensä perinteistä postia tulee käytettyä vain jos pitää lähettää jotain tavaraa (esim. CD-levyjä) tai töihin liittyviä papereita.
Pulma vastassa? Tilanne päällä? Jos joo, lähetä viestiä foorumin valvojille.
Lainaus: kuopassa
TheSecret, harrastat siis kirjeenvaihtoa? Tuo on aika harvinaista näinä päivinä kun on vaivattomampiakin tapoja pitää yhteyttä ihmisiin. Toisaalta onhan niissä (käsin kirjoitetuissa) kirjeissä se oma viehätyksensä.
kyllä harrastan.
Se on totta, että perinteiset kirjeet tuntuvat katoavan, mikä on minusta aika harmillista. Kirjeissä todella on se jokin viehätys, varsinkin käsin kirjoitetuissa. Minä yritän ainakin omalta osaltani pitää etanapostia hengissä, kirjoittamalla esimerkiksi vanhoille kavereille joihin ei muuten ole tullut jostain syystä yhteyttä pidettyä. myös postikortteja lähettelen sillon tällön. Tässä puuhassa on vain sellainen varjopuoli, että postimerkit ovat varsin kalliita, ja niden hinta tuntuu jatkuvasti vain nousevan.. :s
Ihmiselle on enemmän etua siitä, että kukin saa elää mielensä mukaan kuin että hänet pakotettaisiin elämään niin kuin kaikista muista näyttäisi parhaalta.
- J. S. Mill
Mie olen kirjoittanut kirjeitä viimeksi ala-asteella
enkä käytä sähköpostiakaan juurikaan, lähinnä tekstailen tai kiiretapauksessa soitan.
kyllähän minulta tekstiä tulee, kun pitää kirjoittaa aine tai kirjoitan muuten vaan omia tarinoitani, mutta jos pitäisi kirje kirjoittaa, tulisi luultavasti vain paperi täyteen kliseistä peetä.
Strenght and honour; shadows and dust.
Perinteiset kirjeet ovat aivan ihania
ja niitä on paljon kivempi lukea kuin jotaa sähköpostia. Harmivaan, että suurin osa miun kirjekavereista on lopettanut minulle kirjoittamisen, kun heillä ei enää ole ollut aikaa kirjoitella.
Eli olen ennen kirjoitellut aika paljon kirjeitä, mutta en enää kirjoittele kovikaa paljon. Ja uusia kirjekavereita on niin älyttömän vaikea löytää, kun hyvin harva ihminen harrastaa etanapostia, mikä on todella harmi.
Tie helvettiin on kivetty murtuneilla sieluilla.
Kirjoittamisesta pidän, mutta eipä ole kirjekavereita tullut hankittua... Ei tällä käsialalla, joutuisi vastaanottaja käyttämään Sherlock-voimia että pystyisi päättelemään kolme neljäsosaa kirjeen sisällöstä...
Onhan se vähän harmi, että tavallinen kirjeenvaihto häviää, mutta sähköposti on vain niin paljon nopeampi... Tähänhän se varmaan perustuu.
Sometimes pineapples are just too hard to swallow.
ehkä viimeksi yläasteen seiskaluokalla taisin kirjoittaa, eli siitä on vähän aikaa
joskus niihin aikoihin oli vielä kirjekavereita, nykyisin kaikki hoituu maililla/tekstarilla/mesellä jne. käytännöllistä.. mutta ehkä vähän tylsää..
vain yön pehmeä kosketus ihollasi, vain tuulen viimeinen kylmä henkäys - hiljaisuus, pimeys ja sinä.
Mulla on ollut tosi paljon kirjekavereita elämäni aikana. Mutta nyt modernin tekniikan aikakaudella yhteydenpito rajoittuu mailiin, tekstareihin ja puhelinsoittoihin. Se on toisaalta sääli, sillä kirjeitä oli mukava saada. Varsinkin ulkomaisilta kavereilta. Ja jotenkin niissä tuli kirjoiteltua aivan erilailla, kuin jossain mailissa.
pimeys=hulluus
Goottifoorumi: Yleiset korinat: Perinteiset kirjeet