Castle Party 2016 — koko kylän juhla

• Julkaistu lauantainana 13. elokuuta 2016
• Avainsanat: near earth orbit, the devil & the universe, two witches

Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Puolan Castle Partyyn, näin festivaalin 25-vuotis juhlavuonna, enkä usko tämän olevan viimeinen vierailuni. Odotin lämminhenkistä tapahtumaa, ja odotukseni palkittiin. Tapahtumapaikkana oli pieni kylä, noin viidentuhannen asukkaan Bolkow, sekä samanniminen keskiaikainen linna. Koko kylä varmasti osallistui, kukin omalla tavallaan tähän tapahtumaan. Osa asukkaista myi suoraan ikkunastaan juotavaa festivaalivieraille, toiset olivat majoittaneet koteihinsa ja pihoillensa väkeä ja lapset kulkivat noita-asuissaan kadulla muun väen joukossa. Mekin pääsimme onneksemme osalliseksi tästä vieraanvaraisuudesta, kun kaverin kautta saimme majoituksen "isoäidin" taloon ainakin kolmenkymmenen muun vieraan tavoin. Neljäksi päiväksi katukuva muuttui varmasti tavallisesta poikkeavaksi, kun noin 5000 festarikävijää saapui kylään.

Torstai 28.7.

Lensimme aamulennolla Berliiniin, josta olimme vuokranneet auton. Löysimme onneksi perille hyvin ja jopa suunnittelemassamme ajassa. Laukku majapaikkaan ja pieni kävelykierros kylällä, sekä rannekkeen haku festaritoimistolta. Kaikki oli ihanasti aivan kävelyetäisyydellä. Ensimmäisenä päivänä käytössä oli vain ns. kakkoslava, kirkko. Entinen evankelinen kirkko ei kuulemma ole ollut enää kirkkokäytössä toisen maailmansodan jälkeen, vaan se on jossain vaiheessa sosialismin vuosina otettu koulun liikuntasaliksi. Se ei minulle selvinnyt, onko siellä edelleen liikuntatunteja, vai onko se jossain muussa käytössä, vai lähinnä tyhjillään. Paikka oli joka tapauksessa hieno keikkapaikka.

Kolme ensimmäistä bändiä eivät minua kiinnostaneet, kun en jaksa metallista innostua. Parasta antia näissä oli ensimmäisen bändin nätti laulajatypy.

Illan neljäs esiintyjä, ensimmäiselle Puolan keikalleen saapunut, suomalainen Two Witches käynnisti oman festarini toden teolla. Bändistä näki heti alusta asti, että nyt on hyvä fiilis soittaa, ja se välittyi myös yleisöön. Jos bändin nokkamies, Jyrki, pistääkin shown pystyyn joka kerralla, niin nyt mukana oli selvästi koko bändi. Ja tässä vaiheessa melkoisen täysi sali näytti, etten ollut ainoa, joka keikasta tykkäsi. Noidat rockasivat ja puolalaiset lähtivät mukaan. Soundi oli hyvä ja soitto kulki reippaan lavamenon säestyksellä.

Tämän jälkeen olikin hyvä hieman rauhoittua, kun lavalle nousi paljon odottamani The Devil & The Universe. Lavashow oli paljon hillitympi, mutta tarkkaan mietitty. Levyltä tuttu hypnoottinen tunnelma oli saatu hienosti vangittua livetilanteeseen ja katselin ja kuuntelin tiiviisti koko keikan ajan. Ei mitään välispiikkejä, ei mitään ylimääräistä. Kolme miestä lavalla, joista kaksi soitti vuorotellen useampaakin soitinta, sekä tyylikkäästi tehty taustavideo.

Near Earth Orbit, tuo Artaud Sethin tietääkseni uusin projekti, vaihtoi miehen muista bändeistä tutun vaihteen silmään. Eli luvassa oli rumpukonetta, okkultismia ja samaa visuaalista ilmettä, kuin vaikkapa Merciful Nunseilla. Hyvältähän tämä kuulosti, mutten tiedä, miksi tälle on pitänyt perustaa oma bändi. Lavalla näki varmaa menoa, muttei yllätyksiä. Ei sillä, minä tykkään tästä kamasta kyllä.

Illan pääesiintyjä XIII Století oli selvästi Puolassa suosiossa. Mietimme oikein porukassa, mikä oli tämän bändin juttu, koska ainakin lavalla bändi oli hurjan tylsä. Biisit oli ihan OK, peruskauraa, muttei yhtään sellaista biisiä, joka olisi jäänyt heti mieleen. Ja bändi näyttä valitettavan tylsältä. Koko poppoo vain seisoi paikallaan. Emme keksineet muuta, kuin että sanoitukset ovat hienoja, mutta meille puolaa ymmärtämättömille juttu ei vain auennut.

Lähdimme jo kesken keikan kohti toista jatkopaikkaa, Sorentoa, jossa soitti myös suomalainen DJ Zombiebat. Ehdimme sopivasti paikalle Mustan Paraatin soidessa. Tästä oli hyvä jatkaa bileitä hyvän musiikin ja ystävällisten ihmisten seurassa. Kun tanssilattialla tuli kuuma, niin pihalle pääsi seurustelemaan.

Perjantai 29.7.

Perjantai oli valitettavasti metallipäivä. Mielestäni huonosti suunniteltu juttu, kun kummallakin lavalla soi metallia samaan aikaan. Olisin ymmärtänyt paremmin, jos toisella lavalla olisi soinut metalli toisena ja toisella toisena päivänä. Me siis ehdimme käydä kävelemässä ja katselemassa maisemia, sekä syömässä hyvin.

Päivän katkaisi kuitenkin Deathcamp Project. Kiipesimme linnalle katsomaan loppuosan keikasta. Ihan kivaa rockia, mutta isolla lavalla hieman tylsää katsottavaa, varsinkin kun biisit eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Puitteet olivat tosi hyvät, mutta se ei valitettavasti hienoon keikkakokemukseen ihan pelkästään riitä. Tuon kokoisella lavalla odottaisi hieman liikettä, jotta keikkaa jaksaisi seurata paremmin. Pienemmällä lavalla tämä olisi toiminut varmasti paremmin. Tästä bändistä ei vain ollut täyttämään näin isoa lavaa.

Kiersimme samalla reissulla linnan ja katsoimme, mitä siellä oli tarjolla. Oli ruokakojuja, juotavaa, pari levymyyjää ja jotain vaatteita ja korujakin. Hienoon paikkaan ovat festarin saaneet. Ihmiset mahtuivat sisään hyvin ja kivimuurit ympärillä hieman viilensivät muuten helteisessä säässä.

Illan pääesiintyjäksi oli onneksi kiinnitetty Clan Of Xymox, joten myös meille oli tällekin päivälle jotain tarjolla. Eikä odotus ollut turha, sillä bändi oli hyvässä vedossa. Vaikka pelkäsin, että koko bändi pönöttää paikallaan, niin pelko oli turha. Keikka oli jopa parempi kuin odotin. Bändi otti yleisön hyvin huomioon ja biisit laittoivat tanssijalan liikkeelle. Vanha bändi, jolla on rutkasti keikkakokemusta ja kasapäin loistavia biisejä. Tähän oli hyvä lopettaa ilta linnalla ja suunnata jälleen kohti jatkobileitä.

Lauantai 30.7.

Aloittelimme päivän rauhallisesti ja ensimmäinen bändi, jota kiipesimme linnalle katsomaan, oli The Spiritual Bat. Tiesin kuulleeni jonkun biisin aiemmin, mutta muuten bändi oli vieras entuudestaan. Vaikka laulaja osasi liikkua lavalla, oli kokonaisuus hieman tylsää katseltavaa. Varsinkin, kun kitaristi soitti koko keikan selin yleisöön ja paikallaan seisten. Kuulimme tosin jälkikäteen, että hän on ilmeisesti sokea. Tämä toki selittää, miksei mies paljoa liikkunut keikan aikana. Bändi olisi toiminut loistavasti klubikeikalla, mutta päiväsaikaan, auringon paistaessa ja isolla lavalla, esitys jäi valjuksi. Ilmeisesti bändin kokoonpano on myös vaihdellut, joten voi olla, ettei laulajaa ja kitaristia lukuun ottamatta, soittajilla ole hirveästi lavakokemusta, ainakaan yhdessä. Hyvältä tämä kuitenkin kuulosti ja levy meni ostoslistalle.

Siirryimme kirkolle, jossa ehdimme nähdä vielä In Slaughter Nativesin keikan lopun. Soundi oli hyvä ja kokonaisuus toimi. Kirkon jylhä tunnelma ja toimiva taustavideo kruunasivat kokonaisuuden.

Ei muuta, kuin taas mäkeä ylös linnalle ja seuraamaan seuraavaksi Leaether Sripin keikkaa. Claus oli laihtunut selvästi, ja sen huomasi myös meiningissä lavalla. Vauhtia oli ihan eri tavalla, kuin vaikkapa vuosi sitten Lumouksessa. Ei siihen tarvita kuin kaksi miestä täyttämään iso lava, jos he tietävät mitä tekevät. Ei, vaikka toinen olisi koko ajan koskettimien takana. Hienosti miehet hommansa tekevät. Biisit toimii, homma kulkee eteenpäin ja tätä jaksoi seurata tiiviisti koko keikan ajan. Oli hienoa katsella keikkaa, kun ilta alkoi pimetä ja tunnelma kohosi koko ajan.

Garden Of Delightin keikkaa olin odottanut mielenkiinnolla. Vaikka bändi soitti paljon vanhempia biisejä, niin valitettavasti minun tunnelmaani latistivat aina uudet, metallisemman, tuotokset. Voi kun olisin saanut koko keikan mitalta vanhempaa materiaalia, niin olisin ollut todella tyytyväinen. Hyvin bändi silti soitti ja keikka oli kokonaisuudessaan hyvä. Minä vain olen vaikea. Täytyy vain hyväksyä, että bändi on tehnyt pitkän uran ja uudemmatkin levyt täytyy ottaa huomioon.

Illan linnalla päätti pääesiintyjä, Fields Of The Nephilim. Tarjolla oli tietenkin savua, lierihattuja ja hyviä soittajia, silti jouduimme hieman pettymään. Vaikka bändi soitti juuri sitä mitä odotettiin ja näytti siltä mitä pitikin, niin soundi oli niin huono, ettei välillä meinannut tunnistaa kappaleita. Tämä harmitti todella paljon. Varsinkin, kun keikan aikana soundi muuttui aina vain puuroisemmaksi, eikä parantunut, kuten olisi normaalisti odottanut.

Sunnuntai 31.7.

Päätimme aloittaa viimeisen festaripäivän katsastamalla pari meille entuudestaan tuntematonta bändiä kirkolla. Madmancircus ei ollut minun juttuni, mutta oli pojilla jotain ideaa. Näki, ettei bändi ollut kamalan paljoa vielä päässyt keikkailemaan. Lavalla oli hetkittäin ihan menoa, mutta kun laulajalta loppui sanat, hän ei enää tiennyt mitä olisi tehnyt. Omien tossujen katselun ja oluttuopin vilkuilun voi hoitaa sitten keikan jälkeen. Emme jaksaneet kauaa katsella, vaan lähdimme jo kohti linnaa.

Linnalla päivän aloitti puolalainen This Cold. Ihan ok kuuloista post punkkia, mutta ihan hurjan tylsää seurattavaa, varsinkin kun en tuntenut biisejä tai bändiä etukäteen. Ei tämäkään vain toiminut isolla lavalla. Baarin nurkassa, pikku lavalla, olisi vaikutelma voinut olla toinen.

Larva sen sijaan räjäytti pankin. Uskomaton määrä keikkakokemusta näkyi jälleen. Espanjan kaksikko näytti, kuinka lava ja yleisö otetaan haltuun. Meininki oli hyvä ja lavalla tapahtui koko ajan. Ja pistäähän tämä tanssijalkaa liikkeelle, vaikka aika vähän tämän tyylistä musiikkia kuuntelenkaan kotosalla. En ihmettele yhtään, että bändillä keikkaa riittää ympäri maailmaa, kun näyttää ja kuulostaa niin hyvältä. Ja aina nimenomaan tältä bändiltä.

Ohjelmassa mielenkiintomme herätti Sexy Suicide, jota markkinoitiin termeillä oldschool synthpop ja gothic disco, joten siirryimme taas kirkolle. Ja hyvä että siirryimme, sillä bändi oli kovin yllättäjä tälle festarille. Laulajaneito todellakin osasi laulaa ja biisit kuulostivat hyvältä. Tämä bändi näytti ja kuulosti niin aidosti kasarilta, ja hyvällä tavalla, että minä ihastuin heti. Harmitti suorastaan, ettemme ehtineet nähdä keikkaa alusta asti. Onneksi sain levyn hankittua kotiin tuomisiksi.

Loppuilta menikin linnalla, jossa seuraavana vuorossa oli Skeletal Family. Bändi osaa soittaa ja biisit ovat hienoja, mutta minua hämää Anne-Marien hyppely. Parempi siis sulkea silmät ja nauttia musiikista. Kun miettii, kuinka vanha bändi on, odottaisin lavalla varmempaa toimintaa. Nyt pidettiin moneen kertaan palaveria kesken keikan. Hulluinta kuitenkin oli, että bändi palasi soittamaan encorea, kun väki oli ehtinyt lähteä pois lavan edestä, eikä kukaan enää taputtanut, uudestaan jo varsinaisessa setissä soitetun Promised Landin. Nyt ei mennyt putkeen.

Varmoin ottein kansaa tanssitti Absolute Body Control. Ei näkynyt epäröintiä tai säätöä lavalla, vaan keikka kulki eteenpäin kuten olettaa saattaa.

De/Vision toimi livenä todella hyvin. Hienoja tanssibiisejä ja hyvä meno lavalla. Mitä sitä muuta voi toivoa? Linnan pihalla väki tanssi ja oli hyvällä tuulella, vaikka välillä vettä tuli melko reippaasti taivaalta. Ei saanut sade pilattua näitä bileitä.

Ennen illan viimeistä bändiä lavalle kutsuttiin iso kasa ihmisiä. Ihmettelimme, mitähän tässä tapahtuu, koska homma selostettiin tietenkin puolaksi, mutta joku kertoi, että nämä ihmiset olivat aloittaneet Castle Partyn 25 vuotta sitten. Se ei minulle selvinnyt, moniko heistä vielä on mukana, mutta hienoa että perinne jatkuu joka tapauksessa ja on kasvanut näin isoksi.

Myöskään Closterkeller ei ollut minulle ennestään millään lailla tuttu. Kuitenkin puolalaiset selvästi tykkäsivät, koska linnan piha oli ääriään myöten täynnä, kun bändi aloitti. Mielestäni erikoisesti, coveroimalla Dead Can Dancea. Ei sillä, laulaja osasi laulaa, mutta kyllähän tämä kummastutti. Seuraavaa biisiä en tuntenut, mutta jo kolmas biisi oli Curen One Hundred Years. Pääni päällä varmaan näki kysymysmerkit tässä kohtaa. Neljäs biisi oli ihan suoraan heviä. Nyt ei uppoa minuun. Ja kun viides biisi jatkoi samalla linjalla, päätimme poistua nukkumaan. Kun vielä pois päin kävellessämme soi Siouxsie And The Bansheesia, mietimme, onko tämä sikäläinen coverbändi. Kotiin päästyäni selvisi, ettei ollut. Mutta jätän jatkossa väliin joka tapauksessa.

Kaikkinensa olen todella tyytyväinen että pääsin viimein tutustumaan Castle Partyyn. Todella leppoisa tunnelma ja ystävällisiä ihmisiä. Kaikki tapahtumat olivat lähekkäin ja ruokaa sai keikkapaikoilta. En usko, että tämä jää viimeiseksi reissukseni.

Teksti ja kuvat: Niina Helminen

Juttua päivitetty 15.8.: This Coldin, De/Visionin ja Leaether Stripin kuvat lisättiin.