Frightdoll: "Assimilation Illusion"

• Levyarvostelu julkaistu maanantainana 19. tammikuuta 2009
• Avainsanat: frightdoll

Albumin kansikuva

Levy lepää kädessäni ja katselen sitä hieman epäröivästi; kannessa komeilee Photoshop-kontrasteilla puleerattu, geneerinen Hot Topic -goottityttönen, eikä kansitaidekaan juuri erityisemmin säväytä. Hmm, jonkinlaista elektronista synasettiä siis ilmeisesti luvassa? Lykätäänpä lätty sisään kuuntelimeen ja annetaan audio-elinten imeä pesusienen lailla säveliä sisuksiinsa. Toivottavasti tällä kertaa joudun syömään sanani nöyrästi ja tunnustamaan ettei kannata jättää plattaa soittamatta kökön kannen vuoksi.

Kiekko ei ole mitenkään yllättävä. Musiikki on tyypillistä elektronista goottidancea jota kuulee joka klubilla — ja genreuskollista Frightdoll™ totisesti on. Välillä meininki kuulostaa köyhän naisen Combichristilta, välillä seikkaillaan jopa ysäriteknon rajamailla. Biisien sisältö pelaa toistolla, ei vaihtelulla, ja odotan turhaan että rytmiosio koostuisi muustakin kuin monotonisesta bassobiitistä ja parista täytefillistä. Musiikki on lähinnä tasapaksua ja epävarmalla, ohuella laululla tai efektipuuroon hukutetulla puhevokalisoinnilla silattua perussettiä, hyvin perinteistä ja turvallista, eli ei liikuta minua juuri suuntaan tahi toiseen.

Vilkaistuani kansien sisältä löytyviä sanoituksia, tajusin että tieto lisää tuskaa.
Lyyrinen anti ovat täynnä perustelemattomia, etäisesti toisiinsa liittyviä hienoja lauseita jotka eivät suomeksi käännettynä luo mitään mielikuvaa teemasta tai kokonaisuudesta saati sitten paljasta mistä biisi kertoo. Syvällisillä tai nerokkailla lyriikoilla Frightdoll™ ei siis pisteitään nosta.

Mutta ei! En suostu silkkaan dumaamiseen; haluan sanoa jotain hyvääkin. Parhaimmillaan Frightdoll™ on biiseissä joihin on saatu hieman vaihtelua ja kokeilevuutta, ja joissa sooloartistineitonen kuulostaa paikoin Republica-yhtyeen Saffronilta. Mainittuja mielikuvia luovat esimerkiksi kappaleet "Generate", "Leaving You", "Endings" ja "Sweet Serenity". Etenkin kun koettaa olla kuuntelematta sanoja, musa toimii paljon paremmin. Frightdoll™ kaipaa vähän enemmän rohkeampia ratkaisuita ja rytmikikkaleikittelyä, korvissa vierailevia ambienssivalleja ja hienovaraista kuumotusta jota on ripoteltu etenkin levyn loppupäähän varsin hemmottelevalla kädellä. Vainuan että potentiaalia ja ideoita tuntuisi olevan, mutta omaa, tyylillistä nicheä ei toistaiseksi ole löytynyt.

Summa summarum: Frightdoll on tyypillistä ja tuttua — menee varmaan pippaloissa tampatessa, mutta ei anna erityisempää musiikkinautintoa tai ahaa-elämystä. Ei siis tuo kerrassaan mitään uunituoretta tai innostavaa musiikkimarkkinoille: lukuisat synkkisartistit ja jööttipoppoot ovat jo tehneet saman, jotkut huonommin, jotkut paremmin. Jos kuitenkin PelättiNukke™ kehittyy kokeilemaan enemmän omia rajojaan ja luomaan omaperäisempää tatsia, niin muutaman vuoden kuluttua saattaa lopputuloksena olla jotain varsin vinkeää.

"Assimilation Illusion" -albumin kappaleet:

1. Lost
2. Alone in This
3. Caused
4. Evolution
5. Controverse (Assimilation Illusion Version)
6. Indecision
7. Distant
8. Leaving You
9. Generate
10. Endings
11. Sweet Serenity

Pisteet: 2/5