Minä olen Mirka. (Toivottavasti kukaan ei nyt tunnista minua

)
Pienempänä inhosin sitä koska kukaan muu ei ollut samanniminen ja kaikilla oli/on hirveä vaikeus saada se kirjoitettua/kuultua oikein. Ja sittenhän se on ennenvanhaan ollut miesten nimi. (Warmenissa on samanniminen rumpali, jänskää

)
Vielä yhdeksännellä luokalla rehtori toivotti minut sisään kansliaansa: "Tervetuloa, voit istua tuohon tuolille Mika." Ihan hyvä, aika lähelle.
Ollaan käyty kaikki Mirkkat, Mirat, Mirvat, Mirjat, Miat ja Annat läpi.
Nykyään olen tyytyväinen nimeeni, on se aika harvinainen. Tyttöjä olen tavannut samannimisinä kaksi koko elinaikanani.