Gootti.net

Tämä voisi menn harrastus-topicciin, mutta laitan silti omaan paikkaansa että kaikkien ei aina tarvitse näitä lukea

Eli yritän perustaa goottien heppa-keskustelua! Olen huomannut, että meitä hevostelijoita on täällä enemmänkin.

Miten hevoset ovat osa elämääsi? Millaisia hevosiin liittyivä haaveita sinulla on? Näkyykö gootteus talli-tyylissäsi? Mahtuiko kypärä päähän vielä uusien kuitujen kanssa..? Syökö hevostelu vaate/klubibudjettiasi??

Sellaista, tiedättehän.

Koska en halunnut omien jorinoideni töllöttävän aina tuossa aloituksessa, teen ikävän tuplapostauksen... ei tarvitse kenenkään etsiä topicin pointtia kilometrien jaarituksistani.

Hevostelu on kuulunut elämääni reippaat 15 vuotta, johon on sisältynyt aktiivisempia ja passiivisempia aikoja. Lukuisia hoitohepasia on ollut, vuokra-ratsuja, sekä yksi pidemmäksi aikaa liisattu Sh-ruuna, josta ei lopulta tullut yhtään mitään... harmi sinänsä.

Tällä hetkellä rastastan Aron tilalla Tervossa, ja pohdin oman heppasen ostoa. Edellisen kanssa oli jatkuvasti ongelmaa kengitysten ja käytöksen kanssa, tein pjaskaduunissani tuplavuoroa maksaakseni kaikki kulut... mutta aika lienee kullannut jo ne muistot? (voisiko joku muistuttaa mua että hevosen omistaminen ei aina ole niin helppoa ja kivaa...) Vaan nyt kun opiskelut on ainakin toistaiseksi opiskeltu, pjaskaduuneista päästy ja aikaakin olisi, niin oman heppasen hankkiminen voisi tulla kysymykseen. Tuntuu, että tuntiratsastajana ei enää oikein kehity niinkuin tahtoisi...

Huu, olen vähän laittanut sanaa etiäppäin, nyt odottelen millaisia hevosia tulee tarjolle. En ole vuosiin lukenut myynti-ilmoituksia, ja olen totaalisen pihalla nykypäivän hevoskasvatuksesta ja kisatuloksista sun muusta... Onneksi on tuota apua tarjolla, ettei tartte itekseen räpistellä.

Jännittää!

All the pretty little horses, eh?
Tein eka kertaa joskus raviveikkauksen ihan sketsillä ja voitin eka yrittämällä 850 markkaa. Muutaman kerran kokeilin uudestaankin mutta ei se urheiluna nyt niin kiinnostanut että olisi jaksanut alkaa enemmän veikkailemaan. Mielummin futista.

Lainaus: Melia

liisattu Sh-ruuna

Parempi kuin ruunattu Liisa. Ehe ehe.

Minä olen aina enemmän pyörinyt ravihevosten parissa, ratsastan ehkä kerran kahdessa vuodessa. Olen asunut koko ikäni ravitallin naapurissa, joten on jotenkin ollut aina luontevampaa touhuta ravureiden kanssa. Raveissa en sinänsä erityisemmin viihdy, mutta ravitalleilla sitäkin enemmän.

Hevosteluni ei syö juuri lainkaan rahaa, koska tallille on matkaa 50 metriä ja ratsastustuntejahan ei ole pahemmin maksettavana. Viimeksi taisin olla tunnilla joskus talvella, hiihtolomalla muistaakseni, ja se on minun asteikollani todella vasta. Tallityylissä ei kyllä goottityyli näy, muuten kuin että paidat ovat yleensä mustia (sekin vain koska tallipaidoiksi siirtyvät vanhat käytännölliset käyttöpaidat). Mitä siinä turhaan tälläytymään, eivät ne kopukat välitä kuitenkaan, eivätkä muutkaan tallilla hehkeänä ole.

Minulla oli pitkän aikaa nuori lämpöinen ori hoidokkina, olin melko pitkälle vastuussa siitä. Omistaja huolehti valmentamisesta ja ajamisesta, mutta minun piti laittaa kopukka valmiiksi, jäähdytellä ja ruokkia se. Ja huolehtia tarhauksesta. Voi kun se olikin ihana poika. Harmi vain että omistaja vaihtui ja minultakin aika loppui. Enää ei ole vakituista hoidokkia.

Hihhei, täällähän sitä!

Viimeset reilut kymmenen vuotta on tullut pyörittyä hevosten kanssa ja aina vaan innostuu joka päivä enemmän. Tuntiratsastaja olen aina ollut ja ensimmäiset hoitohepatkin löytyi ratsastuskoululta. Viime kesänä kävin myös ensimmäistä kertaa yksityisiä hevosia hoitamassa/ratsastamassa, mutta sekin ilo päättyi siihen, kun kys. heponen muutti syksymmällä. Vuokrannut en ole, mutta sormet kyllä aina syyhyäisi kovasti hankkimaan vuokraheppaa. Varsinkin näin kesäisin, kun ratsastuskoululla vakitunteja ei ole tarjolla ja sääkin olisi niin kaunis parille pitemmälle maastolenkille pellon viertä pitkin (*unohtuu viime kesän muistoihin*)... Tällä hetkellä taitaa kyllä tuo jäädä, kun ei sitä autoa saa (/osaa) ajaa, niin matka tallille olisi aina pieni pähkinä purtavaksi.

Itse käyn Husön Ratsastuskeskuksessa Sipoossa (vai onko tuokin Helsinkiä nykyään tiedä häntä) ja vaikka ilmapiiri tallilla onkin välillä vähän mitä sattuu, niin opetuksen ja hevosten taso on kyllä aina ollut omasta mielestäni erinomainen. Kyseisen tallin seuraankin kuulun ja on tässä tullut muutamissa seurakisoissakin jo käytyä. Tottakai, vanhemmat aina marmattaa kuinka toikin touhu maksaa ja ihan hävettää pyytää sitä uutta takkia tai chapsejä, kun hinnat tuntuu olevan niin taivaissa. Yritänkin aina retuutella mahdollisimman pitkään vanhoilla kamoilla, joka täällä hevosurheilun snobbailun mekassa Helsingissä saa mut tuntemaan oloni lähinnä kerjäläiseksi .

Haaveissa olisi sitten joskus ostaa oma hevonen, kun on saanut koulut ja muut alta. Sitten kun niitä tuloja olis itselläkin vähän enemmän.

BronzeRain
Mahtavaa löytää muitakin ravihevosten kanssa pyöriviä ihmisolentoja!

Pyydän jo näin aluksi anteeksi pitkää vuodatustani.

Viimeset 8-9 vuotta olen heppasten kanssa pyörinyt, ensin vinhasti ratsastustunneilla ja naps ja kops siirryin ratsuhommaan kyllästyttyäni ravipuolelle, ja en ole katunut, ravimaailma on antanut paljon enemmän kuin maksullisilla ratsastustunneilla 30km päässä pyöriminen. Raviharrastusta ja muutenkin hevostelua laajentaakseni menin syksyllä raviopistoon hevostenhoitajan linjalle, mistään muualtahan ei Suomesta löydy täysin ravihevospuolelle painottuvaa hevostenhoitajan linjaa joten pakko oli päästä sinne. Koulu tosin osoittatui henkisesti ja fyysisesti liian raskaaksi niin lopetin, ja se harmittaa. Ratsastustunneilla olin viimeksi joulun alla ravikoulun ykkösten ratsastusviikolla, luokka kahtia ja suurella lössillä 30km päähän ratsastuskoululle viikoksi. Muuten voisin kyllä kutsua itseäni täysin puskaratsastajaksi, koulukoukerot tai vastaavat ei tahdo luonnistua.

Hevostelu ei syö paljoakaan rahaa, mitä nyt omalle passille (hoidokille) välillä ostelen kaikenmaailman linimenttejä ja muita vastaavia kun on niin herkkä menemään jumiin pienen kokonsa takia. Goottityyli ei näy tallivaatetuksessa milläänlailla, ehkä välillä rastat pilkottaa lippiksen/kypärän alta ilosesti mutta ei muuten. Ja ei ne hevoset eikä tallin reenari sitä kasso että mitä on päällä.

Joo eli edelleen tuo 7v tamma on miinulla hoidokkina, opetuslähdöstä asti kulkenut sen matkassa ja kuunnellut vanhojen ukkojen huutoja ratojen varsilta että "jumankeuta kun on pieni hevonen". Pääosin vastaan itse nyt sne hoitamisesta yms. reenari välillä ajaa jos jaksaa, eihän tuota enää startteihin ilmoiteta niin on se ja sama mitä tekee, kunhan vähän saa liikuntaa. Näin.

-Millä paikalla gootti-raviohjastaja mieluiten ajaa?
-Tietysti kuolemanpaikalla :P

Deadboy, kiitos kun olet olemassa, ei voi olla aivan angstifiilis kun juttujasi lukee.

Yksi hevosteleva gootike löytyy myös täältä Järvenpäästä. Talli on Järvenpään Ratsastusseuran ratsastuskoulu, joka on pahamaineinen nettikeskusteluissa mutta livenä huomattavasti mukavampi. Olen ratsastanut sellaiset 13 vuotta, pääosin ratsastuskoulun tunneilla kahdesti viikossa mutta myös erilaisilla hoitohevosilla sekä myös jelpannut hevosenomistajia aina pyydettäessä. Hoitohevosiakin on ollut useampia, sekä tuntihevosia että yksityisiä, mutta ne ajat ovat jo takanapäin kun nykyisin näin "isona" kaikki aika tuntuu vierähtävän enimmäkseen muihin asioihin.

Käyn myös samalla ratsastuskoululla töissä missä ratsastan, yleensä viikonloppuisin minut löytää talikonvarresta ja lisäksi tänä keväänä olen ollut myös iltatallin pidossa, tallillamme kun on "palkallisiin vapaaehtoisiin" perustuva systeemi tässä iltatallissa. Töitä olen tehnyt ysiluokan TET-harjoittelusta saakka eli sellaiset seitsemän vuotta, aina satunnaisen säännöllisesti ja lisäksi kesäisin. Tallillamme on lähes 40 karsinapaikkaa, jotka ovat suurimman osan vuodesta täynnä, joten ihan helpoimmasta päästä ei tuo työ ole.

Kilpaileminen on minulle erittäin tärkeä osa harrastusta, vaikken varsinaisesti kilpailekaan mikään voitonmaku suussa. Ratsastuskoulumme hevosilla saa kilpailla moniin muihin talleihin verraten melko vapaasti myös tallin ulkopuolisissa kisoissa, ja tätä mahdollisuutta yritän hyödyntää aina tarpeen mukaan.

Olen voinut onneksi jatkaa hevosharrastusta myös maagisen 18 ikävuoden rajan jälkeen, koska vanhempani sponssaavat sitä avokätisesti, tokikin maksan esimerkiksi kisareissut ja osan varusteista itse. Äitini ratsastaa myös, joten harrastuksen kalleudesta ei marista, ja ratsastusvarusteeni ovat varmaankin sitten sitä "snobitavaraa" koska kaikki (paitsi paidat jotka ostan henkkamaukasta ) ovat merkkivarusteita: GPA-kypärä, Königsin saappaat, Pikeurin housut... Toisaalta, hyvälaatuiset kamppeet kestävät enemmän kuin joku hööksiroina.

Tulevaisuuden haaveissa on ostaa oma hevonen, mutta koska haluan sellaisen ratsun jonka kanssa voi harrastaa myös kilpailemista, mennee siihen luultavasti "pelkkää puskaratsua" enemmän rahaa. :/ Hyväpalkkaista työpaikkaa odotellessa...

oon aina ollu hulluna hevosiin, ensinmäisen kerran nousin hevosen selkään kun olin oppinu kävelemään(ja nopeasti opinkin)ja ensinmäisen hoitohevosen sain 4-6 vuotiaana. Ensinmäinen hoitopolleni oli siis vanhahko shettisori, Kalle III, joka oli veljeni entisen tyttöystävän poni. Vinguin äitiltä pääseväni ratsastamaan ja 1-3 kertaa tuli viikossa käytyä ratsastamassa tai hoitamassa Kallea. Ja kerran kun otin elämäni ensinmäistä kertaa siltä suitset pois, rikoin suitset vahingossa, mutta se ei haitannut, koska kalle näytti sitten länkkäriponilta(lännensatula,rikkinäiset suitset ja semmoinen lännensatulahuopa)

Ja sitten rupesin vuonna 2002-2003 käymään Mäki-pohdossa joka viikko ratsastamassa, ja siellä tuli siihen asti ratsastettua kunnes Ratsastuksen opettaja muutti ulkomaille. vuonna 2004 Kallen omistaja toi meille koko kesäksi Linja-seren, suomenhevosruunan jolla oli revähtänyt vatsa-mutat silti tosi kiva suokki-Sere oli meillä koko kesän.

Vuonna 2005, 12.5 tuli mun nimiin ensinmäinen oma poni,Timeri.Timeri eli Timppa on nyt 10-vuotias suomenpienhevostamma ja ollut mulla kolme vuotta.Vietettiin Timpan kans koko kesä kahestaan ja syksyllä 2005 ruvettiin rakentaa kunnon tallia, missä on kahdelle hevoselle karsina,harjauspaikka,satula/heinähuone.Sitten me laitettiin hevostalli.nettiin ilmoitus jossal uki kutakuinkin "tahdotaan ostaa pieni/pienehkö poni n.130 cm korkealle tytölle ja suokin kaveriksi.Ratsu-, ja seuraponiksi"
meille tuli yks ilmotus kahesta eestinhevosesta, mutta koska meillä oli karsina shettikselle, tarjous oli hieman vaikea. Mutta äitini serkku oli löytänyt meille tosi kivan ponin ja mem netiin kattomaan sitä tampereelle saakka.

Hugo hermann eli tutummin Hemppa oli jonknu hyvinmenestyneen kilparatsastajan hepan seuraponi nelisen vuotta. sitä ennen se oli vuoden..joillain villellä ja elinalla.Hemppa oli silloin laihahko ja ruipelo, ruunikko shettisruuna, jolla oli hieman surullinen katse. Äitini serkku, jolal oli ennestään lehmiä ja hevosia, talutti hempan näytille, tottakai rakastuin oitis hemppaan ja rupesin sitten harjaamaan sitä. Viikkoa myöhemmin me haettiin hemppa meille. Mutta me sekoiltiin papereiden kanssa ja nimiini hemppa tuli vasta 28.12.05.

Oon kouluttanu hemppaa ja se on nyt tosi hyvä esteponi, se hyppää ratsastajan kanssa 70 cm korkeita esteitä ja irtona helposti yli metrin. Se osaa lauakta,pohkeenväistöä,ymmy kaikki perusjutut. Ja nyt opetan hempalle temppuja (päivää,huomenta,kumarra...)Ja aion mennä ponien kanssa ens syksynä kouluun, järjestetään ratsastusta, koska kaikki tuntu tykkäävän siitä (hevosina olisisivat siis:timpap,hemppa,ehkä yksi samuli ja vuotta minua nuoremman heidin poni, paula) (:
niin ja vielä yksi kurssi niin oon suorittanu poniravikortin" JEE