Gootti.net

Ajankohtaista 1/2020: Foorumi on toistaiseksi vain lukumoodissa. Uusien viestien tai viestiketjujen lähettäminen ei ole mahdollista. Jäseneksi liittyminen ei ole mahdollista. Vanhat jäsenet voivat kirjautua sisään ja lukea sekä vastaanottaa yksityisviestejä, sekä päivittää profiilinsa tietoja.

Minne päätyy kun kuolee?

Kirjoittanut: Tristessa (Aktiivi)
  • Lähetetty: 16.11.2006 09:57
Materialistina en usko sieluun. Tietoisuus kuolee ruumiin mukana ja ihminen päätyy multiin. Energia (massahan on myös energiaa) ei kuitenkaan universumista katoa, joten siinä mielessä jokainen osallistuu kuoleman jälkeenkin erilaisiin prosesseihin erilaisissa muodoissa.
Kirjoittanut: Felicia (Virallinen sarjistaiteilija)
  • #12
  • Arvo: Mahtigootti
  • Lähetetty: 16.11.2006 14:26
Tämähän on täysin uskon asia, koska sitä ei voi mitenkään tietää. Itse en usko mihinkään taivaisiin tai helvetteihin, mutta en mene 100%:sesti sanomaan, että kaikki päättyy kuolemaan. Mistä sitä tietää? Toisaalta olen aika realisti, että nielen purematta senkin vaihtoehdon, että kaikki kannattaa tehdä nyt, koska kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Kirjoittanut: Raivonkyynel (Nimetön)
  • #13
  • • Muokkasi: Raivonkyynel
  • Lähetetty: 16.11.2006 16:02
Jotenkin kummasta syystä tuntuu että "se jokin" kiertää kyllä sukupolvesta toiseen. Olen nähnyt monta niin samanlaista persoonaa, jotka tekevät samat asiat samalla tavalla ja sanovat asiat samalla tavalla, että kyllä sen jonkin täytyy kiertää. Ja nyt unohdin sen toisen perustelun, mutta menköön.

Nyt olen tällä hetkellä sitä mieltä että kun kuolemme, me jäämme tänne ns. kummituksina ja sitten kun aika koittaa, palaamme jonkun toisen ruumiiseen. Mutta asia vielä todennäköisesti vielä muuttuu ja kehittyy.

Itsestäkin tuntuu että joskus olen elänyt aikaisemmin, ehkä joskus 1930-40 luvulla. Tai sitten se jotenkin liittyy johonkin muuhun asiaan.

Sekava selitys sekavalta tyypiltä
Kirjoittanut: SaMArA (Jäsen)
  • #14
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 16.11.2006 17:36
Sitä ei elävä voi tietää, mutta itse uskon entisiin elämiin, kummitteluun yms. Eli aika samoilla linjoilla kuin Raivonkyynel...
Kirjoittanut: Chrystalis (Inkvisiittori)
  • #15
  • Arvo: Mahtigootti1500
  • Lähetetty: 16.11.2006 17:53
Se minne päätyy, riippuu siitä mihin uskoo/mitä toivoo. Itse toivon että päädyn jonnekkin vanhaan taloon riivaajaksi. (:
Kirjoittanut: Devilsbride (Aktiivi)
  • #16
  • Arvo: Mahtigootti+
  • • Muokkasi: Devilsbride
  • Lähetetty: 16.11.2006 18:11
Miksi nimi on juuri kuoleminen? Hhmh, uskoisin että ihminen päätyy takaisin alkuun, mistä aloittikin, jos nyt oiken pahasti sählää. Tai mitä jos meidät on tökätty tänne pallolle rangaistukseksi edellisen elämän paheista? Tai sitten alienit tarkkailevat meitä koko ajan. he ovat viljelleet meidät tänne. Kehityttävät meillä edistyneen teknologian, (johon eivät itse kykene) ottavat sen loppujen lopuksi itselleen omiin tarpeisiinsa ja lopettavat ihmisrodun, ehkä me ollaan vaan välikappale täs universumis Tai, ehkä kaikki on samojen ihmisten unta, oikeesti maataan koomassa putkissa ja nähään samaa kärsivää unta. Ja kun kuolemme, entä ellemme tunne sitä ihanaa vapauttavaa tunnetta, mitä jos sama taakka jää harteille, ja alkaa alusta ja taas alusta, kerta toisensa jälkeen. Tää pallo kyl tuhoutuu aika pian, mut on niitä muitakin planeettoja...
Kirjoittanut: Faith Black (Aktiivi)
  • #17
  • Arvo: Mahtigootti++
  • Lähetetty: 16.11.2006 18:25
Mä en itseasiassa osaa sanoa, mikä on käsitykseni asiasta, mutta mulle riittääkin, että kuoleman jälkeen ei tarvitse enää ajatella maallisia asioita.
Oishan se kyllä aika kiehtova ajatus, että olisi entisiä ja tulevia elämiä sieluillamme, mutta kuka tietää, eikä kenenkään oikeastaan tarvitsekaan sitä tietää. Olis vaan liikaa ajateltavaa ja pohdittavaa.
Kirjoittanut: Devilsbride (Aktiivi)
  • #18
  • Arvo: Mahtigootti+
  • Lähetetty: 16.11.2006 18:30
Kellä muuten on aivot menny kiemuraan ajatellessa liian pitkälle kuolemaa? Minä nostan käden ylös
On se sitten kivaa ajatella liian pitkälle. eheh
Kirjoittanut: Ninni (Järjestäjä & Valokuvavastaava)
  • Lähetetty: 16.11.2006 19:00
No mä tiedän ainakin sen minne mut viedään tai ainakin ketkä/mitkä mua tulee sit hakeen, koska oon "kuollut" kerran.
Se oli sitä häröilyaikaa ja vedin piristä ja pollesta kivat yhteisöverit. Kauhee vanne alko puristaan rintakehää ja sydän alko mennä kammiovärinään. Sillonen kundifrendi yritti hädissään soittaa hätänumeroon, mut mä sanoin, ettei tarvi. Tiesin, ettei ne kerkeis tulla. Sen vaan jotenki tietää. Se sit kanto mut sängylle makaan, ja mun rintakehä ihan tärisi, hiki virtas ja haukoin henkeäni. Ja pulssia ei ollu voinu edes mitata, se oli ollu yhtä värinää vaan.
Yhtäkkiä se ei ollu tuntenu mun pulssia enää, ja mun toinen silmä oli muuttunu kuunsirpin malliseks.
Sillon mä seisoin pellolla. Kaikki oli sellasta lämpimän ruskeeta ja kun katoin ylös, lensi taivaalta mua kohti 6 valkosta jättimäistä lintua. Niillä oli joutsenen vartalo, mutta petolinnun pää. Ne nosti mut siitä maasta hyvin hellästi, ja sit mentiin. 2 piti mua niskasta kii, 2 selästä ja 2 nilkoista. En nähny mitään kirkkaita valoja edessä tai muita juttuja mitä ne ihmiset joiden sydän on pysähtyny yleensä kertoo. Kaikki ympärillä oli vaan ruskeeta, ja tuli todella hyvä fiilis. Olin onnellinen ja tunsin oloni turvalliseksi. Ajattelin, et tässä tää mun elämä nyt sit oli, mut just sillon mun "annettiin" katsoo alas ja taakse päin. Näin sillä pellolla ison joukon variksenpelättimiä. Ne kuvas mun perhettä, sukua, ystäviä ja se mun kundifrendi oli niistä lähimpänä, kurkotti käsiään mua kohti ja sen silmät oli ihan mustat ja siltä tuli mustia kyyneliä.
Sillä hetkellä ajattelin, et kyllä joku nyt jäi kesken mulla elämässä. Ja sillä samalla hetkellä kun niin ajattelin, ne linnut päästi hellästi otteensa irti musta ja lensi sinne ruskeaan kaukaisuuteen.
Sitten olinkin taas omassa sängyssäni, kundifrendi itki ja oli pitäny mua koko ajan kädestä kii. Ja mun syke oli ihan tasainen, ei mitään kipua enää missään, ei mitään. En muista sitä, mut olin hokenu tohkeissani et: "Näitsä ne linnut näitsä ne linnut???!!" Se ihmetteli mistä mä puhuin ja itki vaan ja sano luulleensa menettäneen mut, sydän oli ollu aika kauan pysähdyksissä. Samalla se lähti avaan ovee ambulanssimiehille (toinen oli kyl nainen), ja sit mut vietiin tutkimuksiin ja kaikenmaailman sydänkäyriin ja tökittiin naloxeenipistoksia ja ties mitä muuta, ja sieltä sit neurologille ja se kyseli ihan tyhmii juttui mun mielestä, mut jälkeen päin kuulin, et koska sydänpysähdyksen aikana aivot on ilman happee, ois mulle voinu tulla joku aivovaurio. Mut eipä sit mitään, olin 2 yötä sairaalassa ja sieltä mut ohjattiin sit elämäni ekaan vieroitukseen, joka oli pakollinen.
Eli niitä lintuja tässä odottelen sitten kun aika on oikea. Viimeistään ton kokemuksen jälkeen en oo pelänny kuolemaa yhtään. Toisaalta mä en kyl nähny mitään häikäisevää, jumalallista valoa, mut tuskin tällaset noidat niitä valoja pääsee näkemäänkään.
No, onkos kukaan muu foorumilaisista kuollut joskus?
Kirjoittanut: Pudotus (Jäsen)
  • #20
  • Arvo: Asiantuntija
  • Lähetetty: 16.11.2006 19:27
Lainaus: poison Mä luulen, että me päädytään astraaliolentoina ufo-miesten seuraan, jonnekin toiselle galaksille. Ihan totta!



Hih, miksi tämä kuulostaa ihan minun pohdinnoiltani sittenkun olen tarpeeksi kauan yrittänyt miettiä. =D

Oli mitä oli, aion yrittää elää tämän elämäni täysillä, huomisesta ei koskaan tiedä. Eipähän sitten ainakaan tarvitse haikailla sitä ei-elettyä elämäänsä.

Joskus mietin sitä että voiko ihminen tappaa itsensä ajatuksen voimalla?

Minulle itselleni on joskus käynyt niin että oli se sitten keskellä kirkasta päivää tai juuri nukkumaan mennessä, jos yritän liian kovasti pohtia mitä silloin kuoleman jälkeen tapahtuu,(sanon sitä itse ajatusteni rajojen tökkimiseksi)alkaa pikkuhiljaa silmissä sumenemaan, sydän vaihtoehtoisesti joko alkaa hidastamaan lyöntejään tai sitten lyömään aivan tuhatta ja sataa, tulee sellainen samaan aikaan rauhallinen olo mutta kuitenkin paniikki että mitä nyt tapahtuu, ja lihakset tuntuvat halvaantuvan, päätä lukuunottamatta.
Toisaalta uskon että jos vain jatkaisin sitä ajattelua kuolisin, toisaalta mietin että onko se vain jotain aivojen rasituksesta johtuvaa, tai jotakin.
En kuitenkaan ole uskaltanut siinä pidemmälle kuin siihen vaiheeseen etten enää nää mitään vaikka pitäisin silmiäni sepposen selällään koska en halua vielä kuolla.
Vaihda maisemaa

Uutta! Nyt voit ahtaa Gootti.netin kännykkäänkin. Palvelun uusimmat uutiset ja suositun keskustelualueen tuoreimmat viestit löytyvät nyt myös kevytversiona mobiililaitteille suunnatussa Gootti.mobi-palvelussa.

  • Goottifoorumia selaa 1 vakoilijaa ja 0 jäsentä . Kävijäennätys tehtiin 04.01.2022 03:50, jolloin paikalla oli väkeä yhteensä 501 henkeä!
Järjestä treffit