Nojoo, viime yönä menin kerrankin nukkumaan ajoissa, en kuikkinut aamukuuteen asti kuin yleensä, niin heti noista hulluista unista saa kärsiä. Tai ei se nyt varsinaista kärsimystä ollut, oikeastaan oli... vaikee päättää.
Heräsin sidottuna sellasesta homeisesta luolasta. Mut oli sidottu isoon valtaistuimeen ihan istuma-asentoon, ja vaan kynttilät valaisi sitä luolaa.
Siellä oli tosi paljon jengiä, kaikilla oli ihan ihmeellisen näköiset kaavut päällään, viittoineen ja huppuineen.
Huomasin olevani juhlapuvussa siinä tuolilla! Mulla oli valkoset, kimaltavat vaatteet (en juuri valkoista käytä) ja joku tiara päässä ja kaikki. Ja muilla sellaset ruskeenharmahtavat rääsyt päällä. Se porukka lähti tuleen sitä tuolia kohti silleen "eläinmaisesti". Jotkut luikerteli kuin käärmeet, toiset kyyristy kissamaisesti ja osa näytti susilta. Niitä oli jotain 15. Ne kömpi siihen mun tuolin viereen kuin jotku palvelijat ja kun ne otti huput päistään, huomasin niiden olevan todella komeita ja kauniita gootteja! Suurin osa oli miehiä, mut melkeen yhtä paljon oli naisia, ja kaikilla oli niin kauniit meikit ja virheettömät kasvot. Kerron tän lopun lyhyesti ettei tästä tuu mitään Reginan "naisten unelmia".
Kukaan ei puhunu mitään, kaikki tuli vaan lähemmäs ja sit suljin silmäni. Tunsin miten ne kieriskeli mun ympärillä, kosketuksia, nuolaisuja, hiljaista kuiskintaa. Olin ihan hmm...miten sen nyt sanois...taivaassa? (ei mitään rivouksia tänne). Kun avasin silmäni, niiden kasvot oli muuttuneet kaikenlaisiksi demoneiksi! (siis koko olennot olivat muuttuneet, mut vaan kasvot niiltä näkyi). Niille komeille goottimiehille kasvoi sarvia, silmät muuttui keltaisiks tai vihreiks, joillain oli käärmeen haarainen kieli. Niille kauniille goottinaisille ilmestyi vampyyrinhampaita suuhun ja silmät oli melkeen valkoiset. Ja mä olin sidottuna siinä tuolissa, ja se touhu siinä vaan jatkui ja jatkui. Kunnes heräsin oikeesti sellaseen mielettömään extaasieuforiaorgasmiin ettei paremmasta väliä!

Hih, siinä se.
Vain Viikatemiehelle on ovi avattava. Itse Kuolema on kunkin tavattava. Taipaleellaan ruusut kitkee, lakoon iskee kauran. Vaikka silmäni nyt verta itkee, silti minä nauran.