Star Industry: "Last Crusades" (arvostelu)

• Levyarvostelu julkaistu perjantainana 8. helmikuuta 2008
• Avainsanat: star industry

Goottirockia Belgiasta

Kymmenisen vuotta vanha belgialainen yhtye Star Industry (www.starindustry.be) on goottiskenessä maansa kuuluisimpia. Se julkaisi viime vuonna kolmannen albuminsa pitkän tauon jälkeen.

Bändin musiikillinen perusta on laulutyyliä myöten goottirockin klassisissa nimissä, kuten The Sisters Of Mercyssä ja Fields Of The Nephilimissä. Mistään pelkästä retroilusta ei ole kyse, sillä Last Crusades kuulostaa juuri siltä millaiseksi goottirock on kehittynyt 2000-luvulla, eli mukana on huomattavasti enemmän elektronisuutta, raskaammat kitarasoundit ja mausteeksi naistaustalaulua. Tyypillistä siis, mutta huolimatta aika suurestakin samankaltaisuudesta moniin muihin goottirock-bändeihin verrattuna, on jälki kuitenkin sen verran laadukasta, että lievää innovatiivisuuden puutetta ja geneerisyyttäkin voi antaa anteeksi.

Alusta alkaen Last Crusadesin musiikki vierii eteenpäin hyvällä draivilla ja energialla, biisit ovat tarttuvia ja sovitukset hiottuja. Soundit ovat rikkaat ja tasapainoiset; kitarointi ja koskettimet pelaavat mainiosti yhteen rytmipuolen hyvällä tuella ja musiikki onnistuu todellakin luomaan tunnelmaa. Laulu on monen manner-eurooppalaisen goottibändin heikko kohta, useita kun vaivaa selkeä tekoangstaaminen ja kankea englannin lausuminen. Tässäkin Star Industryn Peter Becker osoittaa olevansa astetta parempi kuin moni muu samantyylisen ryhmän vokalisti. Laulu on ihan luontevan kuuloista, voimakasta ja selkeää.

45-minuuttisella levyllä on rokkivetojen lisäksi pari enemmän metallin suuntaan kallistuvaa kappaletta sekä rauhallisempia elektrompia paloja. Nuo hitaammat kappaleet toimivat vähän muita heikommin, mutta biisimateriaali ei pahasti notkahda missään kohdin. Eli kokonaisuus on kohtuullisen eheä, pelkkiä turhia täytekappaleita ei ole. Ehdottomia helmiä ovat pari ensimmäistä raitaa, sekä nimikappale, jotka ovatkin hienoa goottirockia vaikka niitä kuunnellessa sieltä täältä aina tunnistaakin jonkin lainatun jutun.

Omaperäisyyden puutteesta levyä voi siis vähän moittia mutta ainakaan minä en halua sitä ylikorostaa. Siitä syystä ei kuitenkaan huippulevy, mutta kuitenkin ihan kohtuullisen hyvä ja siinäkin mielessä mukava julkaisu, että hyvää goottirockia kun ei liian paljon nykyään tehdä.

Pisteiden antaminen tälle on vähän vaikeaa, omassa lajityypissään kun levy on selvästi onnistunut, mutta jos kylmästi arvioidaan kuinka hyvää musiikkia tämä yleisesti on, niin vain hyvää keskitasoa eli: ★★★½. "Goottiasteikolla" kuitenkin ★★★★.

Arvostelija: Deadboy

Pisteet: 4/5