Gootti.net

The Pussybats studioon

  • Julkaistu sunnuntainana 22. kesäkuuta 2008
  • Avainsanat:

Promokuva The Pussybats -bändin neljästä miehestä. Goottimiehet seisovat rivissä valkoista taustaa vasten. Heillä mustaa vaatetta yllään, mustat meikit naamalla ja mustat hiukset päässä. Kaikilla heistä lyhythihaiset paidat yllään.Albumi ilmestyy talvella 2008

Goth’n‘roll-ryhmä The Pussybats (www.thepussybats.com) Saksasta kertoo astuvansa vielä kuluvan kesäkuukauden aikana Sinustal-studioon Essenin kaupungissa, jossa ryhmä tulee nauhoittamaan kokonaan uuden albuminsa. Levystä syntyy yhtyeen järjestyksessä neljäs pitkäsoitto. Sillä ei ole vielä nimeä. Albumi aiotaan julkaista talvella Black Rain Recordsin voimin. Sen tuottajana bändi kertoo toimivan sellainen mies kuin Chai Devereaux, joka on kitaristi ja tuottaja Jesus On Exstasy -nimisessä musiikkiryhmässä. Bändi avasi kotisivuillaan saksankielisen studiopäiväkirjan, jossa kerrotaan uuden äänitteen valmistumisesta.

Kesäkuun lopussa bändi tulee julkaisemaan digitaalisessa muodossa ladattavan "No Romeo" -singlen. Bändi kertoo joutuneensa teknisten syiden takia lykkäämään singlen alkuperäistä julkaisuhetkeä. Kolme kappaletta kattava kiekko oli tarkoitus tuoda esiin alunperin 23.5. Bändi kuvasi musiikkivideon kiekon nimikkokappaleesta, jonka voi katsoa ryhmän kotisivuilla, YouTubessa ja MySpace-sivustolla.

Seuraavan kerran The Pussybats on mahdollista kokea Nocturnal Culture Night -festivaalissa lauantaina syyskuun 6. päivä. Samassa tapahtumassa esiintyy myös mm. Umbra et Imago ja Terminal Choice, IKON, Minerve, Soman, Sins Of the Flesh, State Of The Union, Head-less sekä Lahannya. Tapahtuma järjestetään aikavälillä 5.–9. syyskuuta.

The Pussybats esiintyy:

  • 6. syyskuuta 2008: Nocturnal Culture Night 2008 (Deutzen, Saksa)
  • 26. syyskuuta 2008: After Sunset Festival 2008 (Illertissen, Saksa)

Gootti.net kertoi keväällä 2008 goottirokkareiden täydentäneen ulkomusiikillista repertuaariaan kehittämällä oman liköörin, joka on verenpunainen alkoholijuoma nimeltään "PussyLiquor". Juoma on aito villimarjalikööri.

The Pussybats on:

  • Roy Rock (kitara)
  • Sid van Sin (laulu)
  • Mike Night (rummut)
  • Marple 8 (basso)

Tietoa julkaisusta

Jutun julkaisi Pete. Gootti.net-sivustolla on julkaistu tähän mennessä 5598 kirjoitusta. Valtaosa kirjoituksista käsittelee musiikkia ja elokuvia sekä erilaisia tapahtumia. Selaat juuri osion artikkeli ja kategorian julkaisuja. Tätä julkaisua päivitettiin viimeksi . Tämän uutisjutun kestolinkki on tässä. Haluatko auttaa artikkelin täydentämisessä, ehostamisessa, korjaamisessa? Jos haluat, ota toki yhteyttä. Jos haluat lukea Gootti.netin parhaimpia juttuja, tutustu tähän listaukseen.

Aiheeseen liittyviä tekstejä: Kauhuteemaiset kasinopelit nettikasinoilla, Helalyn Flowers julkaisi musiikkivideon "Halos"-remix-EP:ltä, Body Machine Body yhdeksättä kertaa Tallinnassa, Possible Space: "Under the Streets", Centhron: "Gottwerk V2".

Kommentit

Julkaisu The Pussybats studioon. on saanut yhteensä 1 kommenttia. Voit lähettää uuden kommentin julkaisuun kirjoittamalla kommenttisi alapuolella näkyvään lomakkeeseen. Asiattomat kommentit sensuroidaan tai poistetaan jälkikäteen sivuston ylläpidon toimesta.

Erhard Lang 23. ä

Mahtavampaa puhtia suomalaisrokkareille toivotellen…

Näille seuduille, jossa minä jo 20 vuoden aikaan olen asuskellut täällä Filippiinien eteläisellä isolla Mindanaon saarella ei juurikaan mainitsemisen vertaa kansanvälisiä muusikkoja piipaha esiintymään. Siitä minä vaan viis viheltänen! Muistothan näkemistäni konserteista kun on ylen loistavia. Aikamoisia korvet iäksi tulehduttavia kuulokokemuksia!

Ensimmäinen ja paras livenä kuulemani kappale oli niinku olikin Eric Claptonin entisen Cream-bändin urkuristi-ystävän Brian Augerin hänen Trinity-yhtyeinensä taannoin Münchenin Intian-matkojensa inspiroimien hippien puuhaamassa Valkoisessa talossa virittelyhymninään hoilaama: Wanna take you hiighher, wanna take you higghhher, johonkin aikaan vieläpäs lavan edessä ihan lailla sallitusti töpsäyteltiin. Miltei täysin pennittömänä pienokaisena kotoaan-karkurina ensimmäista kertaa suurkaupungissa silloin ollessani minut oltu päästetty bändin takapirujen saattelemana taka-oven kautta ilmaiseksi istahtamaan justiinsa Brian Augerin edelle yleisön ensimmäiseen riviin. Jonkinlaisesta oikusta olin ompellut takkuni takamukseen palasen klöplättyä ikkunanverkkoa hännäksi liehutella.

Auger sen vieläkin muistanee. Se tapahtui helmikuussa vuonna 1971.

Vain kahden kuun perästä valkoinen talo suljettiin ja pilvet kiellettiinkin. Lienevät nähneet sisimmältään säikähtyneen näköistä äitini naamaa, kun siellä oli käynyt henkilökohtaisesti minua etsiskelemässä. Hänen oli ollut tarpeen, niin kuin kaikkien muidenkin, riisua jalkineensa päästäkseen valkoiseen taloon. Onneksi minut oltu tuohon aikaan jo otettu poliisin huostaan! Isäni sitten tuli paikalle Müncheniin minut noutamaan takaisin noin 120 km etäässä olevaan kotiimme. Sen aikaan isäni oli poikaansa kohden ollut kerkeäsanaisempi ja ystävällisempi kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeenkään.